Ihana ja antoisa viikonloppu takana.
Pääsin kuin pääsinkin Revonlahdelle Katjan luokse :) Ja onneksi lähdin vaikka voin kertoa ettei varmaan ikinä ole ollut niin vaivalloista pelkkä lähteminen. Meinasin perua ihan viime tingassa, koska selkä oli kipeä ja olin niin äärettömän väsynyt. Perille päästyä, totesin kuitenkin nopeasti itselleni, että onneksi tulin.
Jo heti ensimmäisenä iltana, oli ihana kokemus ratsastaa porukassa, ratsastaa yhdessä. Kukaan ei ollut ns. opettajan roolissa vaan kaikki olivat pikimmiten hevostensa kanssa harrastamassa.
Oli ihmeellistä kiivetä varovaisesti hevosen selkään, mielessä että sattuukohan minuun kohta..Kipu oli hävinnyt hevosen selässä ja mikään liike ei tuntunut kivuliaalta, päästin kivusta irti. Saatoin vain ihmetellä, kuinka totta kaikki ajatukseni irti päästämisestä oli, koin sen nyt todentotta itse. Annoin hevoseni parantaa minut ja se paransi.
Lauantai aamuna lähdimme Ouluun tutustumaan Reikin parantavaan maailmaan KuuKorento nimiseen paikkaan. Kurssi oli erittäin antoisa ja ihaninta oli vain olla. Suosittelen kaikille, joita yhtään kiinostaa itsensä henkinen kehitys ja hyvinvointi. Kiitokset vetäjälle.
Nautimme toistemme ajatuksista ja seurasta. Illalla otimme hevoset ajan kanssa ja aikaa tosiaan vierähtikin kolmatta tuntia, aika meni niin nopeasti että se tuntui kadonneen jonnekkin..
Katja avasi taas opin aarteita ja neuvoi kädestä pitäen, minäkin tarvitsin sitä enemmän kuin koskaan.
Hevonen parantui hetki hetkeltä ja saatoin tuntea illan päätteeksi, kuinka tarpeeseen kaikki oli tullut, minulle, hevoselleni.
Ilta muuttui yöksi ja istuimme pitkään yhdessä ja Katja avasi syvemmälle teitä hevosen luokse. Saunan jälkeen kello taisi olla lähempänä kahta yöllä, kun sammutin valon.
Sunnuntai aamu oli kirkkaampi ja menimme maneesille hevostemme kanssa. Katja kävi hevosia läpi ja neuvoi minulle miten jatkan itse, kuinka hoidan hevoseni omilla käsilläni kuntoon jatkossa. Ratsastin hevostani ja pian kyyneleet tipahtivat poskilleni, pysähdyin ja huokasin.. Enkä tiedä voinko sanoa ettei ole koskaan tuntunut niin hyvälle, olla hevosen selässä, tuntea oma ja hevosen tasapaino. Mutta tämä oli ehdottomasti yksi niistä hienoista hetkistä ja kertoja joita on vaikea sanoin kuvailla <3
Minun pitää uskaltaa edelleen enemmän olla minä.
Luottaa ja malttaa kuunnella omia vaistojani.
Antaa hetki aikaa tiedolle tulla.
"Olen teidän puolella" nämä sanat jää soimaan ajatuksiini ja tekemiisini, vielä pitkäksi aikaan, kiitos Katja ajastasi ja ajatuksien jakamisesta.
Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti