Kaikki rakkaat ihmiset kerääntyivät meidän kotiin, joulupöytään ja pukkia odottamaan.
Eilen illalla sain nauttia myöhään oman tallin hommista, ilman kiirettä. Taivas oli kirkas ja tähdet valaisisvat pimeää pihaa. En laittanut edes ulkovaloja päälle vaan nautin hiljaisuudesta ja luonnon omasta valosta. Hevoset pääsivät vielä iltamyöhällä töihin ja ihmettelivät varmaan pimeän kentän saloja.
Tallissa lakaistessani tallin lattioita uudella luutalla huomasin taas, että pienistä asioista on onni kiinni joskus. Joka nurkka piti saada visusti pois puruista ja heinistä. Tyytyväisyyttä oli myös hevosten äänissä ja ilmeissä, kun pääsivät jouluappeiden äärelle. Kun meidän ruunat on syöneet ne työntävät päät käytävän puolelle ja odottavat että käyn vielä tervehtimässä jokaisen. Harrille pitää antaa useampi pusu turvalle, Onni nuolaisee ennenkuin itse ehdin edes moiskauttaa ja Vihtori kainosti kääntää vähän päätään sivulle. Rakkautta ja hellyyttä vailla jokikinen..minäkin. Joskus minusta tuntuu, että olen liian hellämielinen, mutta olkoot! Jotkut ovat sitä mieltä, ettei hevonen välitä hellyyden osoituksista, mutta kiistän tämän olevan yksillöllistä aivan kuten ihmistenkin keskuudessa. Ei kaikki halua tulla halatuksi ja toiset taas halaavat joka kerta, kun törmätään.
Hevonenkin on yksilö, minullakin on erilaisia hevosia ja olen huomannut, että niiden käytöksessään on paljon vivahteita siitä ,kuinka minä tai muut ihmiset niitä käsittelee ja "puhuttaa". Vanhojen hevosten kanssa näkee asioita niiden menneisyydestä ja nuoret taas ovat avoimia, äärimmäisen rehellisiä. Hevosta pitää kuunnella ja nähdä mitä se suvaitsee ja mitkä asiat ovat epämielyttäviä. Meidän hevosissa on yksi, joka ei ennen kantoaikaa sietänyt ihmisiä ympärillään, ei välittänyt rapsutuksista yms. Nyt tämäkin hevonen hakeutuu välillä vierelle ja odottaa kontaktia myös ihmiseltä. Onni ja Vilikku on kovia nuolemaan ja olen monesti miettinyt mistä tuo nuoleminen saa alkunsa. Vilikku on tehnyt sitä aina? Niin kauan kuin muistan. Joku sanoi kerran, että sitä on verrattu varsan imemiseen ja jos varsoja vieroitetaan liian aikaisin tai vieroituksessa on ollt liikaa muuttuvia tekijöitä, voi tällainen tapa jäädä. Kissoilla olen nähnyt paljon tätä ja niissä se ainakin on liittynyt liian aikaiseen/ vääränlaiseen vieroitukseen. Hevoset eivät kuitenkaan nuole kaikkia ja yksi yhdistävä tekijä näillä kahdella hyvin erilaisella hevosella on se, että ne tarvitsevat mielihyvän tunteen sen alkamiseksi. Korvat on aina edessä tai rennosti sivuilla ja silmät menevät melkein kiinni. Olen moneti pohtinut, annanko niiden tehdä niin..miksi en? miksi antaisin? Entä jos kieltäisin..joskus kiellänkin, mutta kieltäähän tammatkin välillä pois tissiltään ilman sen suurempia syitä, haluavat olla kenties hetken rauhassa? Joku kysyi minulta, että voisiko hevonen oppia näykkimään/puremaan tuosta? Miksei tietenkin voisiki oppia, Vilikusta voin sanua, ettei se ole purrut/näykkäissyt ketään koskaan minun aikanani, joten emme ole ainakaa vahvitanut sitä puolta. Harkitsisin kuitenkin nuoren hevosen kanssa sallia tällaista, koska leikkisyys ei ole kaukana mileihyvän tunteesta ja hampaat saattavat "puoli vahingossa" olla hiassa ;) On tärkeää tunnistaa, mikä on hoitamista takaisin ja milloin hevonen "komentaa" sinua.
Hevoset kertovat keitä me olemme ja miten me toimimme.
Toisinaan hevonen odottaa sinua portilla ja seuraavana päivänä se voi olla päätänyt jäädä ulos. Sitten on hevosia, jotka odottavat aina, onko hevonen koskaan juossut luoksesi, kun huudat sen nimeä? Se vasta on mahtava tunne.. minun luokseni.
Oma luonne kasvaa myös hevosiin. Hillasta voi huomata paljon piirteitä minusta. Saa halata, en juokse karkuun, mutta halaan vain niitä jotka ovat minulle tärkeitä elämässäni. Sellainen on oma pikku tammanikin, helppo, vaikea jos niin halutaan.
Saa siis halia, mutta jos alat silitteleen saatamme pyöritellä silmiämme ja virnistellä ympärillemme ;)
Hevosten ajatukset tuntuvat olevan yksinkertaisia..joskus kuitenkin tulee sellainen tunne, että ne vain hämäävät. Oikeassa hetkessä silmistä voi nähdä viisauden, kaipauksen, surun, ilon, lempeyden, rehtiyden, epätasapainon..kaiken.
Hevosen ja ihmisen erottaa se ettei hevonen silmistä voi nähdä sen valehtelevan...vedätystä olen joskus nähnyt ja miettinytkin, että miten ihmeessä se on tuonkin hoksannut.
Kaikki tämä teksti syntyi tarpeesta puolustaa omaa käytöstäni hevosteni kanssa. Minä saan ja haluan ympäröidä hevoseni itselläni <3
Kun kosketat hevosta, kosketa.
Anna käden viipyä hevosessa.
Hengitä.
 |
| Luottamus, tasapaino,mielihyvä. |
Luota.
Tunne hevosen voima, lämpö ja tasapainon tila.
Tunne oma hauraus, alastomuus, pienuus.
Anna hevosen kuljettaa mieltä.
Avaa silmäsi ja jos hevosesi laskee sinun kasvosi sen pehmeää karvaa vasten,
tunne kuinka sen voima, tasapaino, lämpö siirtyy sinuun hetki hetkeltä.
Anna tunteiden tulla pintaan.
Talleta tämä hetki sydämmeesi.
<3
Rauhallista Joulun aikaa kaikille ja onnen täyteisiä kokemuksia uudelle vuodelle 2012!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti