Vuoden viimeistä päivää viedään ja paljon on tähänkin vuoteen taas mahtunut. Jopa niin paljon, että hyvä jos on itsekkään perässä pysynyt. Kun annan ajatuksen mennä vuotta taaksepäin, huomaan että rohkeuteni on kasvanut suunnattomasti oikeastaan elämän kaikissa osissa. Olen luonut omaa yritystäni pisteeseen, josta muutama vuosi sitten unelmoin vain. Olen antanut aikaa myös perheelleni ja koittanut rimpuilla ystävienkin luona mahdollisimman usein. Olen kohdannut uusia ihmisiä, huomannut että meitä on erittäin moneen junaan saapuviksi ja lähtijöiksi.
Hevoset ovat olleet koko vuoden tärkeänä tekijänä arjessani, työssäni, ilossa, surussa, onnistumisissa ja vastoin käymisissä. Hevoset...elämän suola, Ystävät, jotka ymmärtävät, auttavat, kuuntelevat. Perhe, joka on antanut tukensa minun kehittyä omassa työssäni ja minuna itsenäni. Minä itse, olen saanut kaiken tämän aikaan ja voin olla ylpeä saavutuksistani ja oivalluksistani. Olen toiminut sydäntäni..vähän järkeäkin kuunnellen, tehnyt isoja päätöksiä, riskeeranut paljon ja saanut vielä enemmän. Olen arvostanut itseäni ja oppinut kuuntelemaan omaa ääntäni. Itsekäskin olen ollut ja vaativa, johdonmukaisuuskaan ei ole aina ollut läsnä. Olen muuttanut mieltäni ja hämmentänyt itseäni omalla epävarmuudella. Jos minun täytyy tietää mitä minulle kuuluu ja millaisena ihmiset minut näkevät, voin aina astella hevosteni luokse ja antaa niiden näyttää. Yksi kertoo, etten uskalla olla minä ja pitää omaa mieltäni, miksi taivut muiden sanojen edessä? Sano vastaan, kuuntele viisaampiasi, unohtamatta omaa näkemystäsi. Et voi aina tehdä oikein tai olla loukkaamatta.
Toinen näyttää, että olen tullut pitkän matkan ja rohjennut asioihin, joihin luulin olevani kykemätön. Sanot ettet ole rohkea, kuinka olet saanut sitten minut aikaan? Kolmannesta huokuu lämpö, rakkaus ja ilo, joka toden totta minussa on. Neljännen luo kun astelen, huomaan olevani turhan kova, itsevarma ja toisaalta helppottunut siitä, kun ei tarvitse itse kaikkea tietää tai huomata, joku muu tekee sen puolestani ja voin olla ohjattavana. Pehmeää hörinää, kun sanon nimesi ääneen, tunnet minut ja minä sinut, olet viides ja tärkein, vaikka en aina sitä näytäkkään. Sinä peilaat minun yksinkertaisen käsitykseni hevosesta ja kaikessa helppoudessaan haluan tusinan sinunlaisia lisää. Sinä et ole minun, kuudennen oven takana on kohtelias, korrekti, itseään piilotteleva, sisältä kaunis..pieni poika, sinua katsoessa näen maailman kurjuuden ja luottamuksen äärettömyyden jonka olet säilyttänyt meihin ihmisiin. Sellaiseksi hevoseni minut kertovat, eri ihmisen kanssa olen eri ihminen. En voi muokata kaikista samanlaisia, vaikka olisihan se helpompaa. Erilaisuus ihmisissä ja eläimissä on rikkaus. Rikkaus olen minä, minun omassa elämässä. Minussa voi kasvaa ymmärrys, elämä, epätietoisuuskin jos annan luvan. Voin ruokkia hyvää minussa ja ympärilläni tai kasvattaa katkeruuden juuria kuristaen kaiken viisaan ja todellisen viereltäni. Voin antaa suunnan määräytyä minussa ja lopettaa taistelemasta vastaan. Asiat kulkevat ja minä kuljen siellä juuri missä minun kuuluukin, kaikessa helppoudessaan ja vaivassaan.
Luotetaan että uusi vuosi ja elämä kantaa meitä. Sen tiedän, että uusi vuosi tuo tullessaan paljon muutoksen tuulia ja kärsivällisyyteni, jaksamiseni laitetaan koetukselle...omasta tahdostani :)
Kiitän kaikkia mahtavasta vuodesta ja odotan innolla uutta ja tulevaa!
Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti