maanantai 9. joulukuuta 2013

"Susi, koiran vaatteissa"

Vain totuudessa, voi antaa toisellekkin tilaa kasvaa, kukkia, unelman herätä henkiin.
Kun ei pelkää, että itse lakastuu jos vieressä kukoistaa. Voi oman unelmansa sisällä antaa toisillekkin tilaa rakentaa haaveistaan totta. Vähän "potkaista takapuolelle", samalla lailla kun on itsekkin saanut välillä monoa, että uskaltaa kertoa kuka on, mistä tulee ja minne haluaa mennä.
Tänä syksynä on monta samanlaista hetkeä tullut kohdalleni, jossa olen saanut olla onnekas ja antaa tilaa, mahdollisuutta jollekkin ihanalle ihmiselle kasvaa oman asiansa äärellä.



"Turva, Luottamus" Eilen 8.12 vietettiin "Stand by me" Taidenäyttelyn avajaiset.


Leenu, oman unelmansa ja suuren askelman tunnelmissa. 














Ei se ole minulta poissa, päinvastoin saan itse kaksinkerroin, kun näen ympärilläni kehitystä, uskallusta, itselleen antamista työssään, harrastuksessaan, elämässä.
Jos joku haaveilee samasta työstä kuin minä, tulen iloiseksi ja haluan auttaa, tukea ja antaa oman panokseni rohkeuden tiellä. Halu antaa takaisin, kaikesta siitä mitä olen saanut ja minulle on annettu.
En mieti, että entä jos minua ei sitten tarvitakkaan. Minä ajattelen niin, että hyvä opettaja ja kouluttaja tekee itsensä tarpeettomaksi. Minä olen valinnut ajatuksen, jonka sisällä ohjaan ihmisen ja hevosen olemaan riippumattomia minusta. Kovan paikan tullessa olen kuitenkin aina käytettävissä ja varmasti apuun juoksemassa..no ainakin kävelemässä.

Minulta voi ostaa vain apua kehittyäkseen itse, ei illuusioita, harhoja, vääristymiä. Ihmisen tulee itse oppia näkemään ja kuulemaan hevosensa niin, että voi olla tukena itse ja rakentaa omilla kertyneillä taidoillansa hevosensa ja suhteen siihen. Minä en tee valmista, annan ohjeistuksen, opastan ottaamaan oikean otteen ja siitä otteesta sinä joko löydät itsesi ja hevosesi tai et. Minä olen vastuussa vain siitä, että olen siinä hetkessä kokonaisena läsnä sille joka sitä tarvitsee, pyytää, haluaa.

Haluan antaa jokaselle kohtaamalleni ihmiselle saman mahdollisuuden, kuin itse olen saanut ja saan. Oppia, oivaltaa ja ymmärtää. Tulla itseksi, päästä sellaiseen harmooniseen tilaan, jossa minä riitän ja silti saavutan asioita. On tärkeää, että antaa itselleen sellaisia asioita, jotka ovat hyväksi itselleen ja näin ollen palvelevat myös ympäristöä. Tarkkaavaisuutta asioiden kulkuun ei kannata unohtaa, mutta sellaiset tarinat joilla ei ole totuuden sisällä kasvua, kannattaa laskea irti. ei pidä kannatella tai ruokkia suita, korvia jotka janoavat tarinaa, jossa voi itse nousta toisten yläpuolelle. Tulee erottaa ihmisen oma pienuus tarinoista, joita monesti kuulee ympärillään puhuttavan. Joskus on vaikea olla antamatta tarttumapintaa harhoille, jotka on puettu virheettömiksi. Tahtomattaan ihminen kuljettaa ajatuksissaan, harteillaan toisten pienuutta ja siitä ulos kasvamista, myös omaansa. Löytäessäni sen ihmisen minussa, joka uskaltaa toteuttaa omaa visiotaan, löysin myös tukollisen ikäviä asioita joita se tuo tullessaan. 

Minun unelmani voi olla täydellinen vastakohta jonkun muun haaveisiin ja pyrkimyksiin nähden, annan asioiden tapahtua, enkä jää roikkumaan kuvitelmaan jossa jokaisen tulisi valita ja haluta samaa.
Ja uskokaa pois, se on niin että kun itse antaa ja avittaa saa aina tuplasti takaisin. Se hankala puoli tässä universumin annissa on, että sekä hyvässä, että siinä toisessakin.
Kyllä sitä toisinaan saa itsensä kiinni oman egonsa, ylpeyden, haamujen ja harhojen ääreltä, onni on se, että on alkanut tunnistamaan sen itsessään. Tämä on antanut luvan myös sulkea korvat minun sellaisista asioista, jotka ovat hengelleni haitallisia. Minun ei tarvitse kantaa myöskään toisten kantamuksia, vaikka niitä kuinka yrittettäisiin saada päälleni toisinaan. Joskus negatiiviset, mieltä pahoittavat, harmaat, mustat asiat tulevat ovista sisään, kuin susi koiran vaatteissa.



Isoista ikkunoista on helppo tulla, nähdä, arvostella.
Näin unen, jossa talossani oli lattiasta kattoon olevat suuren ikkunat.
Susi yritti tulla sisälle taloon, koirieni seassa.
En pelännyt sutta, se vakuutti, että on kuin koira, aikeissaankin.
Havahduin tämän unen viestiin muutama päivä sitten.
Raamatussa ei kerrottu koirista, vaan lampaiden joukossa tuli susi, sieltä uneni tarina oli tuttu. 

"He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia."


Olen laskenut itseni alttiiksi, isoine ikkunoineni kaikelle kansalle. On vaikea välillä rajata työnsä omasta henkilökuvastaan, koska minä olen työni. Teen työtä joka on erittäin henkilökohtaista, siksi palautteen saaminen siitä on tärkeää, hyödyllistä, mutta myös rankkaa toisinaan. 

Asiat alkavat helposti riidellä, ihmisten omien tottumusten ja mieltymysten keskellä. Kun toinen on toista mieltä, kuin toinen. Toisen mielestä tapa jolla toinen tekee on väärä, räikeä, huono, vai voisiko se ollakkin vain erilainen? Erilainen, ei väärä, ei huonompi tai  vähempi arvostettu. Ympäri pyöreästi voidaan puhua, että "On monta tietä, saman asian äärelle" Mutta onko näin todella, vai onko se uskottelua, jottei syntyisi väittelyä, vähättelyä, riitaa. 
Toinen haluaa tehdä kaiken itse, sillä tavalla on helppo nostaa ja pitää itsensä muiden yläpuolella. Se on sellainen paikka josta voi ostaa illuusion, ruokkia omaa ja toisen harhaa ja olla täysin tyytyväinen aina hetken rahan vaihdon jälkeen. Toisaalla on ihminen joka jakaa oman oppinsa hetket, saattaen sillä itsensä alttiiksi myös susille. 

Sitten on myös olemassa meitä, jotka todella haluaa jakaa tietonsa vain sinulle joka olet aidosti rakentamassa itseäsi oman elämäsi osaajaksi. Meitä jotka olemme jo hyvässä matkassa omaan henkiseen kasvuun, voi olla toisinaan vaikea ymmärtää ja sanat jotka lausutaan tänään ääneen, voi kuulla ehkä vasta vuosien päästä. Pitää muistaa, ettei kaikkea tarvitse heti osata, ei missään elämän muodossa ja muodottomuudessa.
Minäkin annoin itselleni aikaa, teen lujasti töitä ja olen oppinut että saan vaivattomasti jalkani takaisin omille sijoilleen, mikäli joku niitä heilauttaa. Joskus pitää myös huomata, että itse heiluttaa ja antaa oman paikkansa viedyksi.

Tänään Annan päivänä voin kertoa, että olen myös huutanut itselleni armoa, kuten nimenikin hepreaksi käännetään. Armon huutamisen aika on onneksi ohi ja nyt on aika omalle elämälle, elää sitä todeksi juuri sellaisena kuin itse haluaa.
Opettaa ja ohjata omalla näkemysellään ja kutsumuksella.
Tehdä työtä henkilökohtaisesti ja antaa sen rikastuttaa myös toisia tiedon janoisia. 
Antaa mahdollisuus vieressä olijalle, tunnistaa ja päättää itse päästääkö ovesta sisään suden, koiran.






 



Tunnelmallista Joulun odotusta








































-AP-

2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Anna <3

    Kylläpä tuli lähelle itseä tämä :') Ensinnäkin koska tunnistin myös itseäni tuolta, mutta erityisesti siksi, että SINÄ olet antanut MULLE näitä asioita! Tätä kiitollisuuden määrää... <3

    Ei vitsit, itkuhan tässä tulee.

    Leenu

    VastaaPoista