Millaisia esteitä tiellemme laitetaan, koetinkiviä kenties, olenko sittenkin itse nakelut kivet tielleni?
Opastavat meitä itse valitsemaan oikean ja väärän tiellä. Mikä on sitten se väärä tie? Oikea tie tuntuu selkeältä, se tekee sinut onnelliseksi, rauhalliseksi joku voisi väittää että myös rahalliseksi. Vääräntien valitseminen tuntuu olevan aina lähempänä, aina piirun verran helpompi valita. Sitten pohjamutia myöten kaivat itsesi taikaisin oikealle polulle, tuskin näet, kuulet, tunnet, jokin johdattaa oletko se sinä itse, vai jokin muu? Muutoksentiellä, käydään läpi omia tuskaisia muistoja, onnen vaihteluja, arjen antia, kuka jää jos menen risteyksen ohi, kenet unohdan, kenestä on aika luopua, joku luovuttaa irti sinusta. Jonkin uuden asian tullessa voimakkaasti elämään, monesti huomaa, että jokin toinen asia väistyy tahtomatta, tahtoen. Näin on käynyt monesti, olen kaivannut niitä aikoja entisessä, surrut, tahtonut niitä takaisin, mutta ne eivät palaa koskaan. Olen uuden tiellä, olen itse tehnyt valintoja, jotka johdattavat minua itseeni ja olemaan rehellinen omien tuntojeni kanssa, uskallan sanoa miltä minusta tuntuu ja mitä mieltä olen, olen muuttunut. Mikä minussa on muuttunut, olen kasvanut tapahtuneiden asioiden äärellä ja valinnut tien jossa haluan henkisen kasvun olevan mahdollista. Olen antanut anteeksi itselleni ja muille, armahtanut kärsimättömän, tietämättömän, riittämättömän kulkijan itsessäni. Kulkija vain elämän ja ajan vaihtelussa, minä, sinä , me kaikki. Olen maininnut oikealla tiellä olemiseni monesti viimeisen vuoden aikana ja huomaan, että siitä on ollut apua. Uskon enemmän itseeni, olen antanut muiden puhua ja vaikuttaa, välillä liikaa välillä liian vähän. Tasapaino on kuitenkin olemassa, jos itse niin valitsen. Valitsen olla onnellinen niiden päätösten ja tieni kanssa mitä kuljen. Minut palauttaa aina jokin, joku takaisin oman karttani äärelle, jos eksyn liikaa. Vääriä teitä valitsen vastakin, mutta en sure sitä opin niistä jokaisesta ja vahvistun. Yhdellä tiellä aliarvioin itseni, tunnen etten saa äänätäni kuuluvaksi, toisella huudan itse liian lujasti, että minua ei kuulla. Keskitie on tulla vastaan, ensin itseään sitten muita. Ensin on tehtävä rauha itsensä kanssa, jolloin voit antaa sen jakautua ympärilleen. Ensin on oltava rehellinen ja antaa mutosten tapahtua itsessä, ei kenenkään muun mieleiseksi, vain omansa kaltaiseksi. En voi muuttaa ihmisiä, vaikka välillä eksyn luulemaan niin, en voi kun antaa mahdollisuuden muutoksen tiellä ja ehkä viitoittaa muutamana merkkinä. Annan rakkauden virrata vapaampana, myös minulle, jotta sinä voit tuntea sen. Joko kuljet omaa tietäsi tai toisen viitoittamaa, tärkeintä on, että olet onnellinen, tasapianoinen, tyytyväinen matkaasi, jonka sinä kuljet.
Minulla on kaikki mitä tarvitset, sinä hetkenä, sen hetken kun päätän niin.
 | |||
| Oikealla tiellä, rakkaudella sinulle hevoseni. |
 |
| Nuorta tietämättömyyttä, vanhaa viisautta samalla aterialla. |
Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti