lauantai 8. joulukuuta 2012

Ei pokaaleja, vain saada olla oma itsensä.

Kuinka monesti vieläkin löydän itseni tilanteesta, ajatuksesta jossa minun tulee tarve muuttaa itseäni muiden näköiseski. Miten vaikea onkaan itseään puolustaa, loukkaamatta ketään, antamatta ymmärtää itseään väärin. Nousta omasta egostaan irti ja nöyrtyä oman pikkumaisuutensa kohdatessa, vaihtaa suuntaa niin että se tuntuu itselle hyväksi.

Pidän tarinoista kiinni, vaikka ne vain syövät hyvää aikaani tehdä mukavia asioita. Väsytän itseni vellomalla asioissa, joita en voin toisenlaiseksi saada, muuttaa. Pahoitan mieleni ja ryömin siinä pahassa olossa, tunteessa joka tuntuu syövän minua aina vain enemmän. Olen kokenut minulle annetun hetken, jossa minun piti vahvistua, tulla samalle puolelle itseni kanssa. Oli vaikeaa seurata omaa oikeaa ja unohtaa, ettei se koskisi muita, se on minulle minulta..vihdoin.

Tiedän että asioita tuodaan meidän jokaisen eteen tarkoituksella ja niin monesti, kuin on tarve.
Miksi otan niitä niin paljon vastaan, enkä kuule omaa ajatustani.
Rakas ystäväni sanoi, "Miksi en kuule itseäni, kyllä sielu tietää mikä on oikein". Se oli niin viisaasti sanottu, että jäin sitä miettimään. Aina kun kuuntelet itseäsi, sitä ensimmäistä ajatusta se on oikein. Se ei välttämättä ole helpoin, eikä silloin juuri ole muita kuin itse oman asiansa kanssa. Oman tien antaminen itselle, tuntuu välillä yksinäiseltä, mutta eihän siellä tungosta pidäkkään olla, vain minä ja minun oikeat ajatukseni, joista olen joko osannut kuoria egon ja riittämättömyyden tai sitten en.

Aion alkaa arvostamaan itseäni ja ensimmäisiä ajatuksiani enemmän ja katsoo sitten mihin se johtaa.
Säilyttää sen mitä todella tarvitsen ja antaa mennä niiden joiden mentävä on. Parantaa omaa elämän laatua ja antaa pois, koska olen saanut niin paljon..Olen aloittanut tänään ;)


-Anna-



2 kommenttia:

  1. Tässä meille kaikille Joulun Pyhiksi mietittävää. Kunnioitamme toisiamme ja samalla myös itseämme.

    VastaaPoista