Ensimmäinen.

 Olen odottanut blogini valmistumista ja mieleeni on tullut paljon asioita, tapahtumia, onnellisia, surullisia joita ajattelin haluavani heti kirjoittaa teille jaettavaksi. Nyt kun tyhjä tila on edessäni, johon voisin kaiken ynnätä, en tiedä mistä alottaisin ja alottaisinko ollenkaan... Sen voin kertoa, että muutamassa kuukaudessa on tapahtunut paljon isoja asioita ja, että juuri nyt, tässä hetkessä tunnen olevani erittäin etuoikeutettu ja onnellinen perheestäni, ystävistäni, ihmisistä ja hevosista ympärilläni.
On aikoja jolloin en löydä, huomaa kaikkia kauniita asioita ympärilläni, mutta tänään annoin itseni olla itselleni tarpeeksi ja hevoseni riittää minulle. Metsieni marja, Hilla, mikä pieni suuri hevonen, kaiken sen  hevos-ja ihmispaljouden keskellä totesin ensin itselleni, sitten ääneen, että "Kuinka kukaan voisi haluta enempää"
Mahdoton ylpeyden ja rakkauden, välittämisen tunne valtasi minut, ja minulla oli syytä olla ylpeä, minun ensimmäinen oma, kaunis, pieni hevosen alku <3

Tämän tekstin haluan jakaa teidän kanssa ja tämä teksti on puhutellut minua paljon..

" Olkoon rauha kanssasi. Luota, että olet juuri siellä, missä sinun täytyykin olla. Älä unohda loputtomia mahdollisuuksia, jotka syntyvät luottamuksesta itseesi ja toisiin. Käytä lahjojasi, jotka olet saanut ja anna eteenpäin rakkautta, jota Sinulle on annettu. Ole tyytyväinen itseesi juuri sellaisena kuin olet. Anna tämän tiedon tallentua kaikkiin soluihisi ja anna sielullesi vapaus laulaa, tanssia ja rakastaa. Tämä on meitä kaikkia varten."

-tuntematon-

                                                                               Hirsikedon Hilla, kesä -2008

Syksyisin terveisin, Anna