tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäisenä yrittäjänä.

Olempas ollut kiireinen (väsynyt), kun ei ole kirjoitushuumaan päässyt aikoihin..
Viime viikot ovat olleet sellaista riepotusta sekä fyysisellä, että henkisellä puolella. Ajatukset ovat olleet vaikea pitää tässä hetkessä, miete on ollut tulevaisuudessa. Olen yrittänyt pitää mielen tässä ja nyt. "Kun kävelen, kävelen." Enhän voi paljoa vaikuttaa tulevaan, se kehkeytyy juuri niin kuin sen on tarkoituskin. Ihana esimerkki, siitä kuinka asiat menevät vain omalla painollaan oikiaan suuntaan. Totesin eilen Kaisalle, että kuinkas ollakkaan sinä ja ystäväsi saatte taas harrastaa hevosia yhdessä, vaikka rakkaan hevosen poismenosta ehkä luulitte teiden menevän eri suuntiin..ja hetkellisestihän ne menivätkin.On merkillistä, kuinka mitään ei suunniteltu ja asiat vain toivat teidät samalle tielle. Tässä oli taas yksi hyvä todiste siitä, että tiet jotka ovat tarkoitettu kuljettaviksi ne kuljetaan, polulta voi poiketa ja jos kovasti vastustaa voi eksyä. Tie on kuitenkin aina olemassa ja jos avaat mielesi se on kutsuva ja antaa sinun astua uudelleen. Mitään ei kannata suunitella liian tarkoin, eikä varsinkaan niin, että vie itsensä liian ahtaalle. Nyt olen tuntenut, että olen ollut välillä turhan ahtaalla ja olen halunnut vapaata kaikesta. Isoja elämän muutoksia ja ympärillä tapahtuneita, niitä ikäviäkin asioita. Kerron aina muille, että älä yritä olla joku muu, sinä riität. Pysähdy tähän hetkeen ja kuuntele mitä sillä on sinulle kerrottavana.
Yrittäjäperheen lapsena olen kyllä ollut tietoinen, ettei yrittäjyys useinkaan ole liioin helppoa tai tuottavaa. Yrittäjällehän rahapulmat ovat jokapäiväistä tiedon murua, haluanko että elämäni koostuu nuista "muruista".. Muruja tai ei! Olen kuitenkin ollut tyytyväinen omaan tulokseeni ja ihmiset ja hevoset ovat olleet minun palkkani. Jotenkin koomistakin, jotta alkaa yrittäjäksi ja seuraa sydäntään aina vain. Monesti mietin, kuinka olen näihin valintoihin ja reitteihin päätynyt, miksi en valinnut jotain helpompaa tietä?
Kaikki ei tunnu menevän käsikädessä, en ole ikinä ollut kunnianhimoinen, pedantti, säästeliäs, ajoissa, Nyt olen yrittäjä? Itse vastuussa kaikesta, siis ihan kaikesta..Ehkäpä yrittäjyys ei olekkaan se minun juttu, vaan sen on tarkoitus opettaa ja neuvoa minua olemaan nuissa edellä mainituissa asioissa tarkempi, päättäväisempi ja rohkea. Pidän varmoista ratkaisuista, en halua joutua liemeen, ahtaalle, väsyneeksi, pahantuuliseksi, ihmiseksi jolla ei ole enää aikaa itselle taikka elämän tärkeille asioille..sitä en halua. Jos teen siitä mitä minulla jo on ja en kiiruhda liikaa eteenpäin, voin huomata, että minulla voi olla kaikkea..myös aikaa muulle kuin työlle. Ehkä minulla ei ole imperiumia vuosien tekemisen jälkeen, mutta ainakin löydän viereltäni rakkaat ihmiset, ystävät, oman aikani.
Ja tuota alku tekstiäkin jäin miettiään.. onko luvallista sanoa olevansa väsynyt, sanoa ettei jaksa, jos on itse ajanut itsensä turhan tiukille. Mutta jos maailmankaikkeus menee, kuin on tarkoitus, silloinhan minä en ole itse valinnut kaikkia asioita ja voin kamppailla oppiakseni, nöyrtyäkseni, huomatakseni asioita joita minulle tuodaan niin monta kertaa eteen, kuin on tarve. Miksi minulla on näin? Siksi koska sinun tulee oppia, ymmärtää, oivaltaa ITSE.
Ja minä voin nyt luvata sinulle, että kun tunnet olevasi väsynyt, saat sanoa sen ääneen. Ei kannata esittää ja luulevansa suojella itseään muita tekeytymällä siksi joka ei ole. Loukatuksi ja väärinymmärretyksi tulee usein syystä, kun ei olla itselleen rehellisiä alkujaan.
Olen siis ehkä voipunut, mutta en missään nimessä antautunut. Pysähdyn ammentamaan voimaa niistä asioista joita näen ympärilläni, ne on ilmaisia ja jopa yrittäjän budjetille sopivia!
Kiitos Johanna ja Joe, näiden kahden yhteistyö sai minut pysähtymään muutama ilta sitten. Menin maneesille ja tyttö veti reining rataa ilman päävehkeitä ja uskokaa olisi varmasti voittanut ohi mennen koko kisaväen taas :) Ja tuo hevonen...jos en olisi köyhä yrittäjä se olisi jo minulla, siinä hevosessa on jokin joka puhuttelee minua pelkissä ajatuksissakin. Turvallinen, rauhallinen, vastaanottavainen hevonen..siitäpäs se idea sitten lähti ja huomasin katsoessani, että yrittäjänaivoni olivat taas tulevaisuudessa :)
Tervetuloa siis 11.12 kurssille!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi haluan vielä muistaa omia kalliita aarteita, Vilauksen Tyttö, Hirsikedon Hilla ja Ilon Ero. Hevosia joista olen erittäin ylpeä.

Kiitos Suomenhevoselle ja sotiemme veteraaneille, sodassa kaatuneille, itsenäisestä Suomesta.

Haluan lainata vielä tekstiä joka kokonaisuudessaan löytyy kodistammenkin.

"Monet pelot ovat uupumuksen ja yksinäisyyden synnyttämiä.
Terveellistä itsekuria unohtamatta ole lempeä itseäsi kohtaan.
Olet universumin maailmankaikkeuden lapsi
et vähemmän kuin kuut ja tähdet.
Sinulla on oikeus olla täällä,
ja olkoon se sinulle selvää tai ei
maailmankaikkeus joka tapauksessa kehkeytyy niin kuin sen tuleekin.
Sen vuoksi säilytä rauha Jumalan kanssa
olkoonpa kuvasi hänestä mikä tahansa.

Ja mitkä lienevätkin toimesi ja rientosi
elämän hälisevän sekasorron keskellä,
säilytä rauha sielusi kanssa."

-tuntematon-




Nyt minä laitan soimaan ihka aidon ja alkuperäisen Tapio Rautavaaran "Juokse sinä humma" ja katsoessani ulos näen lapseni hiihtävän ikkunan alta, kuin entisvanhaan konsanaan  <3


Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti