 |
maanantai 16. huhtikuuta 2012
lauantai 7. huhtikuuta 2012
Tiellä.
Muutos, tasapainoisempaan, onnellisempaan, tyytyväiseen olemiseen.
Millaisia esteitä tiellemme laitetaan, koetinkiviä kenties, olenko sittenkin itse nakelut kivet tielleni?
Opastavat meitä itse valitsemaan oikean ja väärän tiellä. Mikä on sitten se väärä tie? Oikea tie tuntuu selkeältä, se tekee sinut onnelliseksi, rauhalliseksi joku voisi väittää että myös rahalliseksi. Vääräntien valitseminen tuntuu olevan aina lähempänä, aina piirun verran helpompi valita. Sitten pohjamutia myöten kaivat itsesi taikaisin oikealle polulle, tuskin näet, kuulet, tunnet, jokin johdattaa oletko se sinä itse, vai jokin muu? Muutoksentiellä, käydään läpi omia tuskaisia muistoja, onnen vaihteluja, arjen antia, kuka jää jos menen risteyksen ohi, kenet unohdan, kenestä on aika luopua, joku luovuttaa irti sinusta. Jonkin uuden asian tullessa voimakkaasti elämään, monesti huomaa, että jokin toinen asia väistyy tahtomatta, tahtoen. Näin on käynyt monesti, olen kaivannut niitä aikoja entisessä, surrut, tahtonut niitä takaisin, mutta ne eivät palaa koskaan. Olen uuden tiellä, olen itse tehnyt valintoja, jotka johdattavat minua itseeni ja olemaan rehellinen omien tuntojeni kanssa, uskallan sanoa miltä minusta tuntuu ja mitä mieltä olen, olen muuttunut. Mikä minussa on muuttunut, olen kasvanut tapahtuneiden asioiden äärellä ja valinnut tien jossa haluan henkisen kasvun olevan mahdollista. Olen antanut anteeksi itselleni ja muille, armahtanut kärsimättömän, tietämättömän, riittämättömän kulkijan itsessäni. Kulkija vain elämän ja ajan vaihtelussa, minä, sinä , me kaikki. Olen maininnut oikealla tiellä olemiseni monesti viimeisen vuoden aikana ja huomaan, että siitä on ollut apua. Uskon enemmän itseeni, olen antanut muiden puhua ja vaikuttaa, välillä liikaa välillä liian vähän. Tasapaino on kuitenkin olemassa, jos itse niin valitsen. Valitsen olla onnellinen niiden päätösten ja tieni kanssa mitä kuljen. Minut palauttaa aina jokin, joku takaisin oman karttani äärelle, jos eksyn liikaa. Vääriä teitä valitsen vastakin, mutta en sure sitä opin niistä jokaisesta ja vahvistun. Yhdellä tiellä aliarvioin itseni, tunnen etten saa äänätäni kuuluvaksi, toisella huudan itse liian lujasti, että minua ei kuulla. Keskitie on tulla vastaan, ensin itseään sitten muita. Ensin on tehtävä rauha itsensä kanssa, jolloin voit antaa sen jakautua ympärilleen. Ensin on oltava rehellinen ja antaa mutosten tapahtua itsessä, ei kenenkään muun mieleiseksi, vain omansa kaltaiseksi. En voi muuttaa ihmisiä, vaikka välillä eksyn luulemaan niin, en voi kun antaa mahdollisuuden muutoksen tiellä ja ehkä viitoittaa muutamana merkkinä. Annan rakkauden virrata vapaampana, myös minulle, jotta sinä voit tuntea sen. Joko kuljet omaa tietäsi tai toisen viitoittamaa, tärkeintä on, että olet onnellinen, tasapianoinen, tyytyväinen matkaasi, jonka sinä kuljet.
Minulla on kaikki mitä tarvitset, sinä hetkenä, sen hetken kun päätän niin.
Anna
Millaisia esteitä tiellemme laitetaan, koetinkiviä kenties, olenko sittenkin itse nakelut kivet tielleni?
Opastavat meitä itse valitsemaan oikean ja väärän tiellä. Mikä on sitten se väärä tie? Oikea tie tuntuu selkeältä, se tekee sinut onnelliseksi, rauhalliseksi joku voisi väittää että myös rahalliseksi. Vääräntien valitseminen tuntuu olevan aina lähempänä, aina piirun verran helpompi valita. Sitten pohjamutia myöten kaivat itsesi taikaisin oikealle polulle, tuskin näet, kuulet, tunnet, jokin johdattaa oletko se sinä itse, vai jokin muu? Muutoksentiellä, käydään läpi omia tuskaisia muistoja, onnen vaihteluja, arjen antia, kuka jää jos menen risteyksen ohi, kenet unohdan, kenestä on aika luopua, joku luovuttaa irti sinusta. Jonkin uuden asian tullessa voimakkaasti elämään, monesti huomaa, että jokin toinen asia väistyy tahtomatta, tahtoen. Näin on käynyt monesti, olen kaivannut niitä aikoja entisessä, surrut, tahtonut niitä takaisin, mutta ne eivät palaa koskaan. Olen uuden tiellä, olen itse tehnyt valintoja, jotka johdattavat minua itseeni ja olemaan rehellinen omien tuntojeni kanssa, uskallan sanoa miltä minusta tuntuu ja mitä mieltä olen, olen muuttunut. Mikä minussa on muuttunut, olen kasvanut tapahtuneiden asioiden äärellä ja valinnut tien jossa haluan henkisen kasvun olevan mahdollista. Olen antanut anteeksi itselleni ja muille, armahtanut kärsimättömän, tietämättömän, riittämättömän kulkijan itsessäni. Kulkija vain elämän ja ajan vaihtelussa, minä, sinä , me kaikki. Olen maininnut oikealla tiellä olemiseni monesti viimeisen vuoden aikana ja huomaan, että siitä on ollut apua. Uskon enemmän itseeni, olen antanut muiden puhua ja vaikuttaa, välillä liikaa välillä liian vähän. Tasapaino on kuitenkin olemassa, jos itse niin valitsen. Valitsen olla onnellinen niiden päätösten ja tieni kanssa mitä kuljen. Minut palauttaa aina jokin, joku takaisin oman karttani äärelle, jos eksyn liikaa. Vääriä teitä valitsen vastakin, mutta en sure sitä opin niistä jokaisesta ja vahvistun. Yhdellä tiellä aliarvioin itseni, tunnen etten saa äänätäni kuuluvaksi, toisella huudan itse liian lujasti, että minua ei kuulla. Keskitie on tulla vastaan, ensin itseään sitten muita. Ensin on tehtävä rauha itsensä kanssa, jolloin voit antaa sen jakautua ympärilleen. Ensin on oltava rehellinen ja antaa mutosten tapahtua itsessä, ei kenenkään muun mieleiseksi, vain omansa kaltaiseksi. En voi muuttaa ihmisiä, vaikka välillä eksyn luulemaan niin, en voi kun antaa mahdollisuuden muutoksen tiellä ja ehkä viitoittaa muutamana merkkinä. Annan rakkauden virrata vapaampana, myös minulle, jotta sinä voit tuntea sen. Joko kuljet omaa tietäsi tai toisen viitoittamaa, tärkeintä on, että olet onnellinen, tasapianoinen, tyytyväinen matkaasi, jonka sinä kuljet.
Minulla on kaikki mitä tarvitset, sinä hetkenä, sen hetken kun päätän niin.
 | |||
| Oikealla tiellä, rakkaudella sinulle hevoseni. |
 |
| Nuorta tietämättömyyttä, vanhaa viisautta samalla aterialla. |
Anna
torstai 5. huhtikuuta 2012
SMARTUM-liikuntasetelit astuvat kuvioihin!
Tervetuloa ratsastamaan/kursseille/leireille Smartum-seteleillä! Käyttöönotto viim. vk. 17.
Aurinkoisin terkuin, Anna :)
Aurinkoisin terkuin, Anna :)
maanantai 2. huhtikuuta 2012
"Hei me laukataan!" Lerille yksi paikka vapaana 17.-18.5 !!
17.-18.5 Kotakankaantie 2.
Aloitus 17.5 Torstaina klo. 12.00 Hirsikedon Tilalla, Liimatantie 90.
Tasovaatimus: Laukkatyöskentely onnistuu jo.
Sis.
-5-6h ratsastusta/
-Täysylläpito (Hirsikedon Tila)
Lopetellaan perjantaina noin klo. 16.00 (riippuu osallistujien määrästä)
Hinta. 200e (sis.alv.)
Varausmaksu ilmottautumisen yhteydessä 50e tilille op/ 574044-20097129
Sitovat ilmot. viim. 16.4 mennessä!
p. 040 5712516
anna.porola@gmail.com
Leirikirje lähetetään lähempänä ajankohtaa!
TERVETULOA LAUKATEN!!
Kevät terveisin, Anna :)
Aloitus 17.5 Torstaina klo. 12.00 Hirsikedon Tilalla, Liimatantie 90.
Tasovaatimus: Laukkatyöskentely onnistuu jo.
Sis.
-5-6h ratsastusta/
-Täysylläpito (Hirsikedon Tila)
Lopetellaan perjantaina noin klo. 16.00 (riippuu osallistujien määrästä)
Hinta. 200e (sis.alv.)
Varausmaksu ilmottautumisen yhteydessä 50e tilille op/ 574044-20097129
Sitovat ilmot. viim. 16.4 mennessä!
p. 040 5712516
anna.porola@gmail.com
Leirikirje lähetetään lähempänä ajankohtaa!
TERVETULOA LAUKATEN!!
Kevät terveisin, Anna :)
MUKAVIA UUTISIA KATJAN VALKKUJA KOSKIEN!!! Sain eilen neuvoteltua Ruukki Rangersin hallituksen kokouksessa meille seuran sponssin! :D Elikkäs tästä etiäpäin kaikille seuran jäsenille hinta valmennuksiin on hiukan edullisempi (-maneesimaksu). Seuranjäsen maksaa kuunteluoppilaana 2e muut 5e.
Seuran jäseneksi pääset helposti, katso www.ruukkirangers.fi
TERVETULOA SIIS JO 8.4 SUNNNTAINA!!
Seuran jäseneksi pääset helposti, katso www.ruukkirangers.fi
TERVETULOA SIIS JO 8.4 SUNNNTAINA!!
Tuntilukkari vk. 14
Hirsikedon Tila
Vk.14 Tunnit Isolassa:
Ma 20-21
Niko-Vilikku
Arja-Taru
Jenni-Hiku
Hilla-Harri
21-22 YKSITYISVARAUS
Ti 20-21
Ulla-Taru
Kaisa-Harri
Tuija-Vilikku
Katja A-Hiku
21-22 MAASTAKÄSIN HEVOSENLUOKSE 1. (Anna)
Tavataan tallissa, aiheena varustus & arjen maastaopit osa. 2
Katja A, Eija, Tuija ja Ulla
Ke 19-20
Heli-Otto
Henna-Stokkis
Katja A-Taru
Kaisa-Harri
Anne-Hiku
Ke 20-21 VAPAA VAKKARIPAIKKA!
Tuija-Vilikku
Eija-Hiku
Tiina-Taru
21-22
Marjaana-Taru
Taina-Vilikku
Henri-Hiku
To 20-21 TILAA YKSÄREILLE & VAPAA VAKKARIPAIKKA!
Eeva-Vilikku
Katja K-Taru
Niina-Hiku
21-22 MAASTAKÄSIN HEVOSENLUOKSE 1. (Neena Kuukasjärvi)
Tavataan tallissa, aiheena varustus & arjen maastaopit osa.2
Taina, Marjaana, Heidi, Anne ja Eeva
PERJANTAINA, Anna kiertää Oulunsalo, Kempele, Tupos, soita jos haluat tunnin kotitallilasi!
Klo 20-22 Yksärit mahd. Isolassa!
La VP
Su, EXTRA PÄIVÄTUNTI KLO. 12-13!! MUKAAN MAHTUU VIELÄ!
SUNNUNTAINA, KATJA VANHATALON VALMENNUS KLO. 18 ->
KUUNTELUOPPILAAT 5e. Tervetuloa!! Käynti maneesiin, ulkoa rakennuksen oik. puolelta.
18.00 Anne-Loisto
19.00 Kaisa-Vilikku
Ulla-Taru
Titta-Suski
Tuntituuraukset tekee Neena Kuukasjärvi.
Tuntien peruutukset edellisenä päivänä klo. 12.00 mennessä.
Peruuttamattomasta tunnista veloitetaan tuntimaksu 35e.
Muistatahan itse tarkistaa, onko hevosesi edellisellä tunnilla.
Vk.14 Tunnit Isolassa:
Ma 20-21
Niko-Vilikku
Arja-Taru
Jenni-Hiku
Hilla-Harri
21-22 YKSITYISVARAUS
Ti 20-21
Ulla-Taru
Kaisa-Harri
Tuija-Vilikku
Katja A-Hiku
21-22 MAASTAKÄSIN HEVOSENLUOKSE 1. (Anna)
Tavataan tallissa, aiheena varustus & arjen maastaopit osa. 2
Katja A, Eija, Tuija ja Ulla
Ke 19-20
Heli-Otto
Henna-Stokkis
Katja A-Taru
Kaisa-Harri
Anne-Hiku
Ke 20-21 VAPAA VAKKARIPAIKKA!
Tuija-Vilikku
Eija-Hiku
Tiina-Taru
21-22
Marjaana-Taru
Taina-Vilikku
Henri-Hiku
To 20-21 TILAA YKSÄREILLE & VAPAA VAKKARIPAIKKA!
Eeva-Vilikku
Katja K-Taru
Niina-Hiku
21-22 MAASTAKÄSIN HEVOSENLUOKSE 1. (Neena Kuukasjärvi)
Tavataan tallissa, aiheena varustus & arjen maastaopit osa.2
Taina, Marjaana, Heidi, Anne ja Eeva
PERJANTAINA, Anna kiertää Oulunsalo, Kempele, Tupos, soita jos haluat tunnin kotitallilasi!
Klo 20-22 Yksärit mahd. Isolassa!
La VP
Su, EXTRA PÄIVÄTUNTI KLO. 12-13!! MUKAAN MAHTUU VIELÄ!
SUNNUNTAINA, KATJA VANHATALON VALMENNUS KLO. 18 ->
KUUNTELUOPPILAAT 5e. Tervetuloa!! Käynti maneesiin, ulkoa rakennuksen oik. puolelta.
18.00 Anne-Loisto
19.00 Kaisa-Vilikku
Ulla-Taru
Titta-Suski
Tuntituuraukset tekee Neena Kuukasjärvi.
Tuntien peruutukset edellisenä päivänä klo. 12.00 mennessä.
Peruuttamattomasta tunnista veloitetaan tuntimaksu 35e.
Muistatahan itse tarkistaa, onko hevosesi edellisellä tunnilla.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Takaisin alkuun.
Vastuu, rehellisyys, nöyryys, onnistuminen.
Minä tulen hevosen luokse, se päästää minut lähelle tietäen, että olen rehellinen itselleni ja nöyrä ison eläimen edessä.
Esittelen itseni hevoselle, sille tutullekkin, koska se on kohteliasta ja niin kuuluu tehdä.
Minä tarkkailen hevosta, sen tutkiessaan minua, ei ole kiire meillä on kaikki aika tässä hetkessä. Tämä hetki on todellisempi hevoselle, kuin minulle. Minun mieleni voi vaeltaa eilisessä, tulevaisuudessa, kaukana tästä hetkestä, silti hevonen on siinä missä se on, se ei ole enempää, ei vähempää läsnä kuin se on.
Jos en saa ajatuksiani hiljentymään, tämä hetki voi mennä minulta ohitse ja en huomaa sitä mitä välillemme on syntymässä.
Keskityn ja muistan taas kuinka iso, kaunis eläin on vieressäni, niin erillainen kuin minä.
Annan hevoselle aikaa, kerron sille ensin ajatuksissani, että se on kaunis, tärkeä, ainutlaatuinen. Sinä olet yksilö, olet erilainen, kuin kukaan muu, niin kuin minäkin. En ole isäni, äitini, sisareni, serkkuni peilikuva, olen Minä, ainutlaatuinen. Hevonen kertoo minulle, että sekin on ainutlaatuinen yksilö, ei sukunsa peilikuva, ei samanlainen kuin vieressä oleva saman rodun edustaja, se ei ole edes se sama mitä se oli syntyessään. Elämä on muokannut siitä sellaisen, kuin se nyt on. Elämä on jättänyt siihen jälkiään, toisia se ei olisi ikinä halunnut kokea, toiset se haluisi moninkertaistaa. Minä huomaan kuunnellesani hevosta, että sehän kertoo samoista asioista kuin minä. Minäkään en ole sama joksi synnyin, en ole edes sama mitä olin viisi vuotta sitten, minä olen muuttunut itsessäni ja ympärillä olevien asioiden, ihmisten, tapahtumien kautta minuksi. Olenko viisaampi, kuin ennen, olenko rehellisempi, rauhallisempi, parempi..toivon että olen, mutta en silti ole täydellinen. Ymmärrän etten voi olla täydellinen, jos yritän kurkoittaa jossakin elämäni alueella korkealle, jokin toinen osa kärsii. Yritän siis tasapainoitella kaiken keskellä, jotta mikään ei jäisi huomaamatta, kokematta, tuntematta.
Minulle on annettu anteeksi, mahdollisuuksia, apuja, neuvoja. Olen saanut olla ilkeä, kärsimätön, turhautunut, vihainen, ajattelematon, valheellinen. Minä olen ottanut, minulle kuulumatonta. Olen käyttänyt toisten aikaa, antamatta sitä takaisin. Pahoittanut mielen, pahoittanut omani ja teeskennellyt etten välitä, teeskennellyt etten pelkää. Hevonen kuuntelee minua ja huomaa että se on aina ollut rehellinen, se ei ole koskaan ollut turhaan ilkeä, vihainen, kärsimätön, ajattelematon. Se on voinut pahoittaa mielen suoruudellaan ja rehellisyydellään. Pahoittanut oman mielensä, mutta antanut heti anteeksi. Se on kokenut paljon vääryyttä ja tietämättömyyttä, silti se haluaa antaa minulle vielä mahdollisuuden. Tämä mahdollisuus on sille yhtä tärkeä, kuin minulle, se haluaa huokaista ja päästää irti menneestä. Se haluaa olla enenmmän tässä hetkessä, kuin minä, minä voin auttaa sitä unohtamaan ja antaa sen olla se hevonen mikä se on, miksi sen on kasvanut. Astun hevosen lähelle ja se säikähtää minua, se ei ole varma haluanko oikesti tutustua siihen, olenko vain vailla jotain mitä sille kuuluu. Olen rehellinen, minuakin jännittää, olenko valmis aukaisemaan itseni suoraan ja laskemaan asioiden tapahtuvaksi sellaisena, kuin ne tulevat. Pelkäänkö sitä etten riitäkkään tässä hetkessä, pelkäänkö että epäonnistun. Hiljennän hetkeksi omia ajauksiani ja kuulen hevosen kutsuvan minua luokseen, se kertoo minulle että tarvitsee minua, vaikkei osaa sitä tuoda minun, ihmisen lailla esille. Jään odottamaan, saatan astua askeleen taakse ja antaa tilaa, antaa tilaan ja aikaa rahoittaa itseni ja näyttää hevoselle, että olen aito. Juuri kun kerron hevoselle, ettei sen tarvitse tänään olla minun ystävä, minun kanssani se astuu askeleen minua kohti. Se on nähnyt minut, ihmisen kaiken sen sekarorron keskeltä. Se antaa minulle mahdollisuuden, se uskoo että voi luottaa minuun, uskoo etten vahingoita sitä, uskoo että olen sen puolella. Tiedän tässä hetkessä, että se on ainutlaatuinen, se on ensi askel oikeaan. Ensimmäinen hetki, askel, matka joka on vasta alkanut. En tiedä määränpäätä, enkä välitäkkään. Tämä hetki tässä on tärkein ja talletan sen sydämmeeni, koska tiedän että joudun palaamaan siihen vielä monta kertaa. Muistan sen aina, kun epätoivo ravistelee meitä, unohdamme toisemme, ymmärryksemme, luonteemme, mielemme on koetuksella. Nyt tiedän miten pääsin lähelle, tiedän mistä se löytyy uudelleen, haluan olla jatkossakin tämän arvoinen. Olen nöyrä, enkä kuvitelmillani pilaa meidän matkaa. Muistan olla rehellinen esin itselleni, en voi huijata hevosta. Otan hevosen kertoman vastaan nöyränä ja onnistun.
Kyyneleet valuvat poskillani, ne kertovat minulle, että matka on alkanut.
Anna
Minä tulen hevosen luokse, se päästää minut lähelle tietäen, että olen rehellinen itselleni ja nöyrä ison eläimen edessä.
Esittelen itseni hevoselle, sille tutullekkin, koska se on kohteliasta ja niin kuuluu tehdä.
Minä tarkkailen hevosta, sen tutkiessaan minua, ei ole kiire meillä on kaikki aika tässä hetkessä. Tämä hetki on todellisempi hevoselle, kuin minulle. Minun mieleni voi vaeltaa eilisessä, tulevaisuudessa, kaukana tästä hetkestä, silti hevonen on siinä missä se on, se ei ole enempää, ei vähempää läsnä kuin se on.
Jos en saa ajatuksiani hiljentymään, tämä hetki voi mennä minulta ohitse ja en huomaa sitä mitä välillemme on syntymässä.
Keskityn ja muistan taas kuinka iso, kaunis eläin on vieressäni, niin erillainen kuin minä.
Annan hevoselle aikaa, kerron sille ensin ajatuksissani, että se on kaunis, tärkeä, ainutlaatuinen. Sinä olet yksilö, olet erilainen, kuin kukaan muu, niin kuin minäkin. En ole isäni, äitini, sisareni, serkkuni peilikuva, olen Minä, ainutlaatuinen. Hevonen kertoo minulle, että sekin on ainutlaatuinen yksilö, ei sukunsa peilikuva, ei samanlainen kuin vieressä oleva saman rodun edustaja, se ei ole edes se sama mitä se oli syntyessään. Elämä on muokannut siitä sellaisen, kuin se nyt on. Elämä on jättänyt siihen jälkiään, toisia se ei olisi ikinä halunnut kokea, toiset se haluisi moninkertaistaa. Minä huomaan kuunnellesani hevosta, että sehän kertoo samoista asioista kuin minä. Minäkään en ole sama joksi synnyin, en ole edes sama mitä olin viisi vuotta sitten, minä olen muuttunut itsessäni ja ympärillä olevien asioiden, ihmisten, tapahtumien kautta minuksi. Olenko viisaampi, kuin ennen, olenko rehellisempi, rauhallisempi, parempi..toivon että olen, mutta en silti ole täydellinen. Ymmärrän etten voi olla täydellinen, jos yritän kurkoittaa jossakin elämäni alueella korkealle, jokin toinen osa kärsii. Yritän siis tasapainoitella kaiken keskellä, jotta mikään ei jäisi huomaamatta, kokematta, tuntematta.
Minulle on annettu anteeksi, mahdollisuuksia, apuja, neuvoja. Olen saanut olla ilkeä, kärsimätön, turhautunut, vihainen, ajattelematon, valheellinen. Minä olen ottanut, minulle kuulumatonta. Olen käyttänyt toisten aikaa, antamatta sitä takaisin. Pahoittanut mielen, pahoittanut omani ja teeskennellyt etten välitä, teeskennellyt etten pelkää. Hevonen kuuntelee minua ja huomaa että se on aina ollut rehellinen, se ei ole koskaan ollut turhaan ilkeä, vihainen, kärsimätön, ajattelematon. Se on voinut pahoittaa mielen suoruudellaan ja rehellisyydellään. Pahoittanut oman mielensä, mutta antanut heti anteeksi. Se on kokenut paljon vääryyttä ja tietämättömyyttä, silti se haluaa antaa minulle vielä mahdollisuuden. Tämä mahdollisuus on sille yhtä tärkeä, kuin minulle, se haluaa huokaista ja päästää irti menneestä. Se haluaa olla enenmmän tässä hetkessä, kuin minä, minä voin auttaa sitä unohtamaan ja antaa sen olla se hevonen mikä se on, miksi sen on kasvanut. Astun hevosen lähelle ja se säikähtää minua, se ei ole varma haluanko oikesti tutustua siihen, olenko vain vailla jotain mitä sille kuuluu. Olen rehellinen, minuakin jännittää, olenko valmis aukaisemaan itseni suoraan ja laskemaan asioiden tapahtuvaksi sellaisena, kuin ne tulevat. Pelkäänkö sitä etten riitäkkään tässä hetkessä, pelkäänkö että epäonnistun. Hiljennän hetkeksi omia ajauksiani ja kuulen hevosen kutsuvan minua luokseen, se kertoo minulle että tarvitsee minua, vaikkei osaa sitä tuoda minun, ihmisen lailla esille. Jään odottamaan, saatan astua askeleen taakse ja antaa tilaa, antaa tilaan ja aikaa rahoittaa itseni ja näyttää hevoselle, että olen aito. Juuri kun kerron hevoselle, ettei sen tarvitse tänään olla minun ystävä, minun kanssani se astuu askeleen minua kohti. Se on nähnyt minut, ihmisen kaiken sen sekarorron keskeltä. Se antaa minulle mahdollisuuden, se uskoo että voi luottaa minuun, uskoo etten vahingoita sitä, uskoo että olen sen puolella. Tiedän tässä hetkessä, että se on ainutlaatuinen, se on ensi askel oikeaan. Ensimmäinen hetki, askel, matka joka on vasta alkanut. En tiedä määränpäätä, enkä välitäkkään. Tämä hetki tässä on tärkein ja talletan sen sydämmeeni, koska tiedän että joudun palaamaan siihen vielä monta kertaa. Muistan sen aina, kun epätoivo ravistelee meitä, unohdamme toisemme, ymmärryksemme, luonteemme, mielemme on koetuksella. Nyt tiedän miten pääsin lähelle, tiedän mistä se löytyy uudelleen, haluan olla jatkossakin tämän arvoinen. Olen nöyrä, enkä kuvitelmillani pilaa meidän matkaa. Muistan olla rehellinen esin itselleni, en voi huijata hevosta. Otan hevosen kertoman vastaan nöyränä ja onnistun.
Kyyneleet valuvat poskillani, ne kertovat minulle, että matka on alkanut.
Anna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)