lauantai 31. joulukuuta 2011

Mietteitä vuoden viimeisenä iltana.

Vuoden viimeistä päivää viedään ja paljon on tähänkin vuoteen taas mahtunut. Jopa niin paljon, että hyvä jos on itsekkään perässä pysynyt. Kun annan ajatuksen mennä vuotta taaksepäin, huomaan että rohkeuteni on kasvanut suunnattomasti oikeastaan elämän kaikissa osissa. Olen luonut omaa yritystäni pisteeseen, josta muutama vuosi sitten unelmoin vain. Olen antanut aikaa myös perheelleni ja koittanut rimpuilla ystävienkin luona mahdollisimman usein. Olen kohdannut uusia ihmisiä, huomannut että meitä on erittäin moneen junaan saapuviksi ja lähtijöiksi.
Hevoset ovat olleet koko vuoden tärkeänä tekijänä arjessani, työssäni, ilossa, surussa, onnistumisissa ja vastoin käymisissä. Hevoset...elämän suola, Ystävät, jotka ymmärtävät, auttavat, kuuntelevat. Perhe, joka on antanut tukensa minun kehittyä omassa työssäni ja minuna itsenäni. Minä itse, olen saanut kaiken tämän aikaan ja voin olla ylpeä saavutuksistani ja oivalluksistani. Olen toiminut sydäntäni..vähän järkeäkin kuunnellen, tehnyt isoja päätöksiä, riskeeranut paljon ja saanut vielä enemmän. Olen arvostanut itseäni ja oppinut kuuntelemaan omaa ääntäni. Itsekäskin olen ollut ja vaativa, johdonmukaisuuskaan ei ole aina ollut läsnä. Olen muuttanut mieltäni ja hämmentänyt itseäni omalla epävarmuudella. Jos minun täytyy tietää mitä minulle kuuluu ja millaisena ihmiset minut näkevät, voin aina astella hevosteni luokse ja antaa niiden näyttää. Yksi kertoo, etten uskalla olla minä ja pitää omaa mieltäni, miksi taivut muiden sanojen edessä? Sano vastaan, kuuntele viisaampiasi, unohtamatta omaa näkemystäsi. Et voi aina tehdä oikein tai olla loukkaamatta.
Toinen näyttää, että olen tullut pitkän matkan ja rohjennut asioihin, joihin luulin olevani kykemätön. Sanot ettet ole rohkea, kuinka olet saanut sitten minut aikaan? Kolmannesta huokuu lämpö, rakkaus ja ilo, joka toden totta minussa on. Neljännen luo kun astelen, huomaan olevani turhan kova, itsevarma ja toisaalta helppottunut siitä, kun ei tarvitse itse kaikkea tietää tai huomata, joku muu tekee sen puolestani ja voin olla ohjattavana. Pehmeää hörinää, kun sanon nimesi ääneen, tunnet minut ja minä sinut, olet viides ja tärkein, vaikka en aina sitä näytäkkään. Sinä peilaat minun yksinkertaisen käsitykseni hevosesta ja kaikessa helppoudessaan haluan tusinan sinunlaisia lisää. Sinä et ole minun, kuudennen oven takana on kohtelias, korrekti, itseään piilotteleva, sisältä kaunis..pieni poika, sinua katsoessa näen maailman kurjuuden ja luottamuksen äärettömyyden jonka olet säilyttänyt meihin ihmisiin. Sellaiseksi hevoseni minut kertovat, eri ihmisen kanssa olen eri ihminen. En voi muokata kaikista samanlaisia, vaikka olisihan se helpompaa. Erilaisuus ihmisissä ja eläimissä on rikkaus. Rikkaus olen minä, minun omassa elämässä. Minussa voi kasvaa ymmärrys, elämä, epätietoisuuskin jos annan luvan. Voin ruokkia hyvää minussa ja ympärilläni tai kasvattaa katkeruuden juuria kuristaen kaiken viisaan ja todellisen viereltäni. Voin antaa suunnan määräytyä minussa ja lopettaa taistelemasta vastaan. Asiat kulkevat ja minä kuljen siellä juuri missä minun kuuluukin, kaikessa helppoudessaan ja vaivassaan.
Luotetaan että uusi vuosi ja elämä kantaa meitä. Sen tiedän, että uusi vuosi tuo tullessaan paljon muutoksen tuulia ja kärsivällisyyteni, jaksamiseni laitetaan koetukselle...omasta tahdostani :)


Kiitän kaikkia mahtavasta vuodesta ja odotan innolla uutta ja tulevaa!


Anna

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Luottamus,tasapaino,mielihyvä.

Aatto on nyt eilisen muisto ja joulupäivä saapui lumisateen saattelemana.
Kaikki rakkaat ihmiset kerääntyivät meidän kotiin, joulupöytään ja pukkia odottamaan.
Eilen illalla sain nauttia myöhään oman tallin hommista, ilman kiirettä. Taivas oli kirkas ja tähdet valaisisvat pimeää pihaa. En laittanut edes ulkovaloja päälle vaan nautin hiljaisuudesta ja luonnon omasta valosta. Hevoset pääsivät vielä iltamyöhällä töihin ja ihmettelivät varmaan pimeän kentän saloja.
Tallissa lakaistessani tallin lattioita uudella luutalla huomasin taas, että pienistä asioista on onni kiinni joskus. Joka nurkka piti saada visusti pois puruista ja heinistä. Tyytyväisyyttä oli myös hevosten äänissä ja ilmeissä, kun pääsivät jouluappeiden äärelle. Kun meidän ruunat on syöneet ne työntävät päät käytävän puolelle ja odottavat että käyn vielä tervehtimässä jokaisen. Harrille pitää antaa useampi pusu turvalle, Onni nuolaisee ennenkuin itse ehdin edes moiskauttaa ja Vihtori kainosti kääntää vähän päätään sivulle. Rakkautta ja hellyyttä vailla jokikinen..minäkin. Joskus minusta tuntuu, että olen liian hellämielinen, mutta olkoot! Jotkut ovat sitä mieltä, ettei hevonen välitä hellyyden osoituksista, mutta kiistän tämän olevan yksillöllistä aivan kuten ihmistenkin keskuudessa. Ei kaikki halua tulla halatuksi ja toiset taas halaavat joka kerta, kun törmätään.
Hevonenkin on yksilö, minullakin on erilaisia hevosia ja olen huomannut, että niiden käytöksessään on paljon vivahteita siitä ,kuinka minä tai muut ihmiset niitä käsittelee ja "puhuttaa".  Vanhojen hevosten kanssa näkee asioita niiden menneisyydestä ja nuoret taas ovat avoimia, äärimmäisen rehellisiä. Hevosta pitää kuunnella ja nähdä mitä se suvaitsee ja mitkä asiat ovat epämielyttäviä. Meidän hevosissa on yksi, joka ei ennen kantoaikaa sietänyt ihmisiä ympärillään, ei välittänyt rapsutuksista yms. Nyt tämäkin hevonen hakeutuu välillä vierelle ja odottaa kontaktia myös ihmiseltä. Onni ja Vilikku on kovia nuolemaan ja olen monesti miettinyt mistä tuo nuoleminen saa alkunsa. Vilikku on tehnyt sitä aina? Niin kauan kuin muistan. Joku sanoi kerran, että sitä on verrattu varsan imemiseen ja jos varsoja vieroitetaan liian aikaisin tai vieroituksessa on ollt liikaa muuttuvia tekijöitä, voi tällainen tapa jäädä. Kissoilla olen nähnyt paljon tätä ja niissä se ainakin on liittynyt liian aikaiseen/ vääränlaiseen vieroitukseen. Hevoset eivät kuitenkaan nuole kaikkia ja yksi yhdistävä tekijä näillä kahdella hyvin erilaisella hevosella on se, että ne tarvitsevat mielihyvän tunteen sen alkamiseksi. Korvat on aina edessä tai rennosti sivuilla ja silmät menevät melkein kiinni. Olen moneti pohtinut, annanko niiden tehdä niin..miksi en? miksi antaisin?  Entä jos kieltäisin..joskus kiellänkin, mutta kieltäähän tammatkin välillä pois tissiltään ilman sen suurempia syitä, haluavat olla kenties hetken rauhassa? Joku kysyi minulta, että voisiko hevonen oppia näykkimään/puremaan tuosta? Miksei tietenkin voisiki oppia, Vilikusta voin sanua, ettei se ole purrut/näykkäissyt ketään koskaan minun aikanani, joten emme ole ainakaa vahvitanut sitä puolta. Harkitsisin kuitenkin nuoren hevosen kanssa sallia tällaista, koska leikkisyys ei ole kaukana mileihyvän tunteesta ja hampaat saattavat "puoli vahingossa" olla hiassa ;) On tärkeää tunnistaa, mikä on hoitamista takaisin ja milloin hevonen "komentaa" sinua.

Hevoset kertovat keitä me olemme ja miten me toimimme.
Toisinaan hevonen odottaa sinua portilla ja seuraavana päivänä se voi olla päätänyt jäädä ulos. Sitten on hevosia, jotka odottavat aina, onko hevonen koskaan juossut luoksesi, kun huudat sen nimeä? Se vasta on mahtava tunne.. minun luokseni.
Oma luonne kasvaa myös hevosiin. Hillasta voi huomata paljon piirteitä minusta. Saa halata, en juokse karkuun, mutta halaan vain niitä jotka ovat minulle tärkeitä elämässäni. Sellainen on oma pikku tammanikin, helppo, vaikea jos niin halutaan.
Saa siis halia, mutta jos alat silitteleen saatamme pyöritellä silmiämme ja virnistellä ympärillemme ;)
Hevosten ajatukset tuntuvat olevan yksinkertaisia..joskus kuitenkin tulee sellainen tunne, että ne vain hämäävät. Oikeassa hetkessä silmistä voi nähdä viisauden, kaipauksen, surun, ilon, lempeyden, rehtiyden, epätasapainon..kaiken.
Hevosen ja ihmisen erottaa se ettei hevonen silmistä voi nähdä sen valehtelevan...vedätystä olen joskus nähnyt ja miettinytkin, että miten ihmeessä se on tuonkin hoksannut.


Kaikki tämä teksti syntyi tarpeesta puolustaa omaa käytöstäni hevosteni kanssa. Minä saan ja haluan ympäröidä hevoseni itselläni <3

Kun kosketat hevosta, kosketa.
Anna käden viipyä hevosessa.
Hengitä.
Luottamus, tasapaino,mielihyvä.
Laita silmät kiinni ja anna hartioiden laskeutua alas.
Luota.
Tunne hevosen voima, lämpö ja tasapainon tila.
Tunne oma hauraus, alastomuus, pienuus.
Anna hevosen kuljettaa mieltä.
Avaa silmäsi ja jos hevosesi laskee sinun kasvosi sen pehmeää karvaa vasten,
tunne kuinka sen voima, tasapaino, lämpö siirtyy sinuun hetki hetkeltä.
Anna tunteiden tulla pintaan.
Talleta tämä hetki sydämmeesi.
<3




Rauhallista Joulun aikaa kaikille ja onnen täyteisiä kokemuksia uudelle vuodelle 2012!

torstai 15. joulukuuta 2011

Tässäpä teille ihastuttava teksti, lukekaa se ja tallentakaa sydämmiinne! <3

Olet ainutlaatuinen.
Sinun arvoasi ei kukaan voi mitata.
Olet fiksu ja filmaattinen.
Sinussa on sellaisia piirteitä, joita muissa ei ole.
Sinulla on kokemuksia, joista muut eivät tiedä.
Hemmottele itseäsi, kun olet saavuttanut jotakin.
Löydät itsestäsi uusia puolia, kun vain heittäydyt tilanteisiin.
Kannusta muita ja ole suvaitsevainen.
Aina on olemassa joku, joka välittää sinusta aidosti.
Sinä osaat ja tiedät asioita, joita voit opettaa myös muille.

Onnellisuuden Pykälät:
§1 Hyvää ruokaa on aina syytä arvostaa.
§2 Tunteita täytyy osata ilmaista sanoin, mieluiten tekemällä niistä pieni laulu. Laulun ei tarvitse olla erityisen hyvä.
§3 Ystäviä on kunnioitettava ja parhaat ystävät kannattaa säilyttää koko elämän ajan. Ystävyyttä pitää hoitaa ja vaalia. On myös tehtävä parhaansa ilahduttaakseen muita.
§4 Ole oma itsesi. Koko ajan ei tarvitse olla hyvällä tuulella. Surullinen mieli on yhtä luonnollinen asia kuin iloisuus
§5 Joka päivä on syytä juhlia. Riittävä syy juhlien järjestämiseen on se, että on oikein hilpeällä tuulella
§6 Elämässä on oltava utelias ja avomielinen. Taivaan ja maan välille mahtuu kaikenlaista. Monia asioita kannattaa kokeilla ja tutkia, vaikka niistä ei aina oppisi yhtään mitään.
§7 Jos jokin asia vaikuttaa pelottavalta ja uhkaavalta, on nostettava pää pystyyn ja oltava rohkea. Kaikkein rohkeimmat pystyvät voittamaan pelkonsa.
§8 Elämässä tulee eteen monia vastenmielisiä asioita, jotka vain on tehtävä, sillä ajan myötä niistä on hyötyä
§9 Ilmapalloja tulee aina arvostaa, varsinkin sinisiä.
§10 Koskaan ei saa unohtaa aamuvoimistelua. Sen voi suorittaa myös hieman myöhemmin päivällä.
§11 Leikkimistä ei saa milloinkaan lopettaa, edes satavuotiaana.
§12 Jos vastaan tulee jokin vaikea ongelma, se pitää jakaa yhdessä jonkun toisen kanssa, joka ei myöskään osaa ratkaista sitä. Kaksin on aina mukavampaa.
§13 Erilaisista persoonallisuuksista tulee iloita. Ajattele, miten tylsää olisi, jos kaikki olisivat samanlaisia.
§14 Jos et ymmärrä heti jotain mieti onko se sen ymmärtäminen tärkeää. Jos se ei ole tärkeää, unohda koko asia. Jos asia on tärkeä, yritä löytää hyvä miettimispaikka, ja ajattele jotakin aivan muuta, sitten ongelma saattaa ratketa ihan itsestään.
Nämä pykälät ovat säädetty Puolen Hehtaarin metsän asukkaille, kyllä ne onkin meitä ihmisiä paljon edellä :)
 
Tässä vähän talvisia tunnelmia piristämään!
Viime talven lumisia tunnelmia, Grim, Anna & Eemil <3

Eemil, Revonladella Vanhanajan Joulumarkkinoilla 2010.
 
 
Anna :)

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Ei näy mistelinoksaa, mutta kotona tuoksuu himpun verran muskotti, kaneli..pippuri, joululaatikot muhivat uunissa. Kukahan se päätti, että ei aio laittaa tikkuakaan ristiin tänä jouluna ja jostain se joulumieli kuitenkin vesisateessa touhutessa tuli? Tänä jouluna en aio kuitenkaan ottaa stressiä valmisteluista, vaan annan mennä omalla painollaan. Tuntu kuitenkin taas, että voimat alkavat palautuun ja paljosta saan kiitää ihmisiä jotka ovat apuna hvosteni kanssa. Tuntilaisia kiitän ihanista illoista, jotka eivät edes tunnu työltä, monesti huomaammekin ajan olevan vain haittona ja keskustelut venähtää pitkälle tuntien yli..hevosten selässä tietenkin ;) Ilona on astunut työntouhuun varmalla, omalla järkähtämättömällä olemuksellaan.
Tämäkin hevonen, kuin erehdyksestä tuli meille vajaa vuosi sitten ja on jo vienyt ainakin puolen kymmentä sydäntä mennessään. <3 Vietimme ihanan ja antoisan sunnuntai aamupäivän kurssin parissa ja totesinkin miehelleni ääneen, että "näistä minä elän!" Saimme nauttia, niin kurssin teeman mukaan rauhallisista, turvallisista, vastaanottavaisista hevosista, kuin myös loistavasta työskentelystä. Palautteena kurssista antaisin kaikille osallistujille täyden kympin (eikä se edes riitä) ja kiittäisin vielä kaikkien tuomasta hengestä ja esimerkkien jakamisesta! :)

Kevät tulee ajatuksiini, ennen kuin talvi on kunnolla alkanut.
Tulevan kevään varsat ovat alkaneet kutkuttaa mieltäni yhä enemmän ja enemmän. Huomaan monesti miettiväni teitä jo, nimiäkin olen jo ajatuksissani pyöritellyt. Huolikin on osa odottavan aikaa ja suurin huoli varmasti on löytää oikiat ihmiset huolehtimaan aarteistani. Ymmärrän kyllä, ettei kasvattajan työ ole liioin helppoa, kun jo nyt murehtii tulevaisuutta. Kasvattajana tunnen kuitenkin suurta mielihyvää ja tunnen olevani kovin omani äärellä. Nuoret hevoset ovat varastaneet paikkansa minun sydämmessä ja tammat, jotka urheasti kantavat lapsensa ja antavat ne sitten meille. Odottavan aika on pitkä...minusta kuitenkin tuntuu, että pian laitumessa on kaksi reipasta tulokasta, enkä malta odottaa, että saan pikkurisen pehmeän turvan poskeani vasten. Myynti varsoja siis...paitsi jos. Sydän on merkillinen kapistus <3

Joulu todella tuntui tämän lahjan saajalle 2010 Jouluaattona, Kiitos. <3



Tämä on minulta,


Sade, älä vie kaikkia nietoksia, valoisia, lempeitä talvi iltoja.
Puhtaita hankia, joihin oman jäljen perässä painautuu hevosen kavion jäljet.
Raikasta, pienen pakkasen kirvoittamaa tuulta, joka saa posket punertamaan.
Kirkkaita öitä, miljoonien tähtien opastavassa valossa.
Hetkiä illasta seistä vielä tallin ovensuussa, ihastelemassa taivaan kauneutta.
Kuunnellen hevosten nauttivan lämpimistä appeistaan ja herkutella ajatuksella lämpimästä viltistä,
sulattaa kädet lämpimän mukin ympärillä.


Ihanaa ja kiiretöntä Joulunaikaa kaikille!



Anna

tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäisenä yrittäjänä.

Olempas ollut kiireinen (väsynyt), kun ei ole kirjoitushuumaan päässyt aikoihin..
Viime viikot ovat olleet sellaista riepotusta sekä fyysisellä, että henkisellä puolella. Ajatukset ovat olleet vaikea pitää tässä hetkessä, miete on ollut tulevaisuudessa. Olen yrittänyt pitää mielen tässä ja nyt. "Kun kävelen, kävelen." Enhän voi paljoa vaikuttaa tulevaan, se kehkeytyy juuri niin kuin sen on tarkoituskin. Ihana esimerkki, siitä kuinka asiat menevät vain omalla painollaan oikiaan suuntaan. Totesin eilen Kaisalle, että kuinkas ollakkaan sinä ja ystäväsi saatte taas harrastaa hevosia yhdessä, vaikka rakkaan hevosen poismenosta ehkä luulitte teiden menevän eri suuntiin..ja hetkellisestihän ne menivätkin.On merkillistä, kuinka mitään ei suunniteltu ja asiat vain toivat teidät samalle tielle. Tässä oli taas yksi hyvä todiste siitä, että tiet jotka ovat tarkoitettu kuljettaviksi ne kuljetaan, polulta voi poiketa ja jos kovasti vastustaa voi eksyä. Tie on kuitenkin aina olemassa ja jos avaat mielesi se on kutsuva ja antaa sinun astua uudelleen. Mitään ei kannata suunitella liian tarkoin, eikä varsinkaan niin, että vie itsensä liian ahtaalle. Nyt olen tuntenut, että olen ollut välillä turhan ahtaalla ja olen halunnut vapaata kaikesta. Isoja elämän muutoksia ja ympärillä tapahtuneita, niitä ikäviäkin asioita. Kerron aina muille, että älä yritä olla joku muu, sinä riität. Pysähdy tähän hetkeen ja kuuntele mitä sillä on sinulle kerrottavana.
Yrittäjäperheen lapsena olen kyllä ollut tietoinen, ettei yrittäjyys useinkaan ole liioin helppoa tai tuottavaa. Yrittäjällehän rahapulmat ovat jokapäiväistä tiedon murua, haluanko että elämäni koostuu nuista "muruista".. Muruja tai ei! Olen kuitenkin ollut tyytyväinen omaan tulokseeni ja ihmiset ja hevoset ovat olleet minun palkkani. Jotenkin koomistakin, jotta alkaa yrittäjäksi ja seuraa sydäntään aina vain. Monesti mietin, kuinka olen näihin valintoihin ja reitteihin päätynyt, miksi en valinnut jotain helpompaa tietä?
Kaikki ei tunnu menevän käsikädessä, en ole ikinä ollut kunnianhimoinen, pedantti, säästeliäs, ajoissa, Nyt olen yrittäjä? Itse vastuussa kaikesta, siis ihan kaikesta..Ehkäpä yrittäjyys ei olekkaan se minun juttu, vaan sen on tarkoitus opettaa ja neuvoa minua olemaan nuissa edellä mainituissa asioissa tarkempi, päättäväisempi ja rohkea. Pidän varmoista ratkaisuista, en halua joutua liemeen, ahtaalle, väsyneeksi, pahantuuliseksi, ihmiseksi jolla ei ole enää aikaa itselle taikka elämän tärkeille asioille..sitä en halua. Jos teen siitä mitä minulla jo on ja en kiiruhda liikaa eteenpäin, voin huomata, että minulla voi olla kaikkea..myös aikaa muulle kuin työlle. Ehkä minulla ei ole imperiumia vuosien tekemisen jälkeen, mutta ainakin löydän viereltäni rakkaat ihmiset, ystävät, oman aikani.
Ja tuota alku tekstiäkin jäin miettiään.. onko luvallista sanoa olevansa väsynyt, sanoa ettei jaksa, jos on itse ajanut itsensä turhan tiukille. Mutta jos maailmankaikkeus menee, kuin on tarkoitus, silloinhan minä en ole itse valinnut kaikkia asioita ja voin kamppailla oppiakseni, nöyrtyäkseni, huomatakseni asioita joita minulle tuodaan niin monta kertaa eteen, kuin on tarve. Miksi minulla on näin? Siksi koska sinun tulee oppia, ymmärtää, oivaltaa ITSE.
Ja minä voin nyt luvata sinulle, että kun tunnet olevasi väsynyt, saat sanoa sen ääneen. Ei kannata esittää ja luulevansa suojella itseään muita tekeytymällä siksi joka ei ole. Loukatuksi ja väärinymmärretyksi tulee usein syystä, kun ei olla itselleen rehellisiä alkujaan.
Olen siis ehkä voipunut, mutta en missään nimessä antautunut. Pysähdyn ammentamaan voimaa niistä asioista joita näen ympärilläni, ne on ilmaisia ja jopa yrittäjän budjetille sopivia!
Kiitos Johanna ja Joe, näiden kahden yhteistyö sai minut pysähtymään muutama ilta sitten. Menin maneesille ja tyttö veti reining rataa ilman päävehkeitä ja uskokaa olisi varmasti voittanut ohi mennen koko kisaväen taas :) Ja tuo hevonen...jos en olisi köyhä yrittäjä se olisi jo minulla, siinä hevosessa on jokin joka puhuttelee minua pelkissä ajatuksissakin. Turvallinen, rauhallinen, vastaanottavainen hevonen..siitäpäs se idea sitten lähti ja huomasin katsoessani, että yrittäjänaivoni olivat taas tulevaisuudessa :)
Tervetuloa siis 11.12 kurssille!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi haluan vielä muistaa omia kalliita aarteita, Vilauksen Tyttö, Hirsikedon Hilla ja Ilon Ero. Hevosia joista olen erittäin ylpeä.

Kiitos Suomenhevoselle ja sotiemme veteraaneille, sodassa kaatuneille, itsenäisestä Suomesta.

Haluan lainata vielä tekstiä joka kokonaisuudessaan löytyy kodistammenkin.

"Monet pelot ovat uupumuksen ja yksinäisyyden synnyttämiä.
Terveellistä itsekuria unohtamatta ole lempeä itseäsi kohtaan.
Olet universumin maailmankaikkeuden lapsi
et vähemmän kuin kuut ja tähdet.
Sinulla on oikeus olla täällä,
ja olkoon se sinulle selvää tai ei
maailmankaikkeus joka tapauksessa kehkeytyy niin kuin sen tuleekin.
Sen vuoksi säilytä rauha Jumalan kanssa
olkoonpa kuvasi hänestä mikä tahansa.

Ja mitkä lienevätkin toimesi ja rientosi
elämän hälisevän sekasorron keskellä,
säilytä rauha sielusi kanssa."

-tuntematon-




Nyt minä laitan soimaan ihka aidon ja alkuperäisen Tapio Rautavaaran "Juokse sinä humma" ja katsoessani ulos näen lapseni hiihtävän ikkunan alta, kuin entisvanhaan konsanaan  <3


Anna