Vuoden viimeistä päivää viedään ja paljon on tähänkin vuoteen taas mahtunut. Jopa niin paljon, että hyvä jos on itsekkään perässä pysynyt. Kun annan ajatuksen mennä vuotta taaksepäin, huomaan että rohkeuteni on kasvanut suunnattomasti oikeastaan elämän kaikissa osissa. Olen luonut omaa yritystäni pisteeseen, josta muutama vuosi sitten unelmoin vain. Olen antanut aikaa myös perheelleni ja koittanut rimpuilla ystävienkin luona mahdollisimman usein. Olen kohdannut uusia ihmisiä, huomannut että meitä on erittäin moneen junaan saapuviksi ja lähtijöiksi.
Hevoset ovat olleet koko vuoden tärkeänä tekijänä arjessani, työssäni, ilossa, surussa, onnistumisissa ja vastoin käymisissä. Hevoset...elämän suola, Ystävät, jotka ymmärtävät, auttavat, kuuntelevat. Perhe, joka on antanut tukensa minun kehittyä omassa työssäni ja minuna itsenäni. Minä itse, olen saanut kaiken tämän aikaan ja voin olla ylpeä saavutuksistani ja oivalluksistani. Olen toiminut sydäntäni..vähän järkeäkin kuunnellen, tehnyt isoja päätöksiä, riskeeranut paljon ja saanut vielä enemmän. Olen arvostanut itseäni ja oppinut kuuntelemaan omaa ääntäni. Itsekäskin olen ollut ja vaativa, johdonmukaisuuskaan ei ole aina ollut läsnä. Olen muuttanut mieltäni ja hämmentänyt itseäni omalla epävarmuudella. Jos minun täytyy tietää mitä minulle kuuluu ja millaisena ihmiset minut näkevät, voin aina astella hevosteni luokse ja antaa niiden näyttää. Yksi kertoo, etten uskalla olla minä ja pitää omaa mieltäni, miksi taivut muiden sanojen edessä? Sano vastaan, kuuntele viisaampiasi, unohtamatta omaa näkemystäsi. Et voi aina tehdä oikein tai olla loukkaamatta.
Toinen näyttää, että olen tullut pitkän matkan ja rohjennut asioihin, joihin luulin olevani kykemätön. Sanot ettet ole rohkea, kuinka olet saanut sitten minut aikaan? Kolmannesta huokuu lämpö, rakkaus ja ilo, joka toden totta minussa on. Neljännen luo kun astelen, huomaan olevani turhan kova, itsevarma ja toisaalta helppottunut siitä, kun ei tarvitse itse kaikkea tietää tai huomata, joku muu tekee sen puolestani ja voin olla ohjattavana. Pehmeää hörinää, kun sanon nimesi ääneen, tunnet minut ja minä sinut, olet viides ja tärkein, vaikka en aina sitä näytäkkään. Sinä peilaat minun yksinkertaisen käsitykseni hevosesta ja kaikessa helppoudessaan haluan tusinan sinunlaisia lisää. Sinä et ole minun, kuudennen oven takana on kohtelias, korrekti, itseään piilotteleva, sisältä kaunis..pieni poika, sinua katsoessa näen maailman kurjuuden ja luottamuksen äärettömyyden jonka olet säilyttänyt meihin ihmisiin. Sellaiseksi hevoseni minut kertovat, eri ihmisen kanssa olen eri ihminen. En voi muokata kaikista samanlaisia, vaikka olisihan se helpompaa. Erilaisuus ihmisissä ja eläimissä on rikkaus. Rikkaus olen minä, minun omassa elämässä. Minussa voi kasvaa ymmärrys, elämä, epätietoisuuskin jos annan luvan. Voin ruokkia hyvää minussa ja ympärilläni tai kasvattaa katkeruuden juuria kuristaen kaiken viisaan ja todellisen viereltäni. Voin antaa suunnan määräytyä minussa ja lopettaa taistelemasta vastaan. Asiat kulkevat ja minä kuljen siellä juuri missä minun kuuluukin, kaikessa helppoudessaan ja vaivassaan.
Luotetaan että uusi vuosi ja elämä kantaa meitä. Sen tiedän, että uusi vuosi tuo tullessaan paljon muutoksen tuulia ja kärsivällisyyteni, jaksamiseni laitetaan koetukselle...omasta tahdostani :)
Kiitän kaikkia mahtavasta vuodesta ja odotan innolla uutta ja tulevaa!
Anna
lauantai 31. joulukuuta 2011
sunnuntai 25. joulukuuta 2011
Luottamus,tasapaino,mielihyvä.
Aatto on nyt eilisen muisto ja joulupäivä saapui lumisateen saattelemana.
Kaikki rakkaat ihmiset kerääntyivät meidän kotiin, joulupöytään ja pukkia odottamaan.
Eilen illalla sain nauttia myöhään oman tallin hommista, ilman kiirettä. Taivas oli kirkas ja tähdet valaisisvat pimeää pihaa. En laittanut edes ulkovaloja päälle vaan nautin hiljaisuudesta ja luonnon omasta valosta. Hevoset pääsivät vielä iltamyöhällä töihin ja ihmettelivät varmaan pimeän kentän saloja.
Tallissa lakaistessani tallin lattioita uudella luutalla huomasin taas, että pienistä asioista on onni kiinni joskus. Joka nurkka piti saada visusti pois puruista ja heinistä. Tyytyväisyyttä oli myös hevosten äänissä ja ilmeissä, kun pääsivät jouluappeiden äärelle. Kun meidän ruunat on syöneet ne työntävät päät käytävän puolelle ja odottavat että käyn vielä tervehtimässä jokaisen. Harrille pitää antaa useampi pusu turvalle, Onni nuolaisee ennenkuin itse ehdin edes moiskauttaa ja Vihtori kainosti kääntää vähän päätään sivulle. Rakkautta ja hellyyttä vailla jokikinen..minäkin. Joskus minusta tuntuu, että olen liian hellämielinen, mutta olkoot! Jotkut ovat sitä mieltä, ettei hevonen välitä hellyyden osoituksista, mutta kiistän tämän olevan yksillöllistä aivan kuten ihmistenkin keskuudessa. Ei kaikki halua tulla halatuksi ja toiset taas halaavat joka kerta, kun törmätään.
Hevonenkin on yksilö, minullakin on erilaisia hevosia ja olen huomannut, että niiden käytöksessään on paljon vivahteita siitä ,kuinka minä tai muut ihmiset niitä käsittelee ja "puhuttaa". Vanhojen hevosten kanssa näkee asioita niiden menneisyydestä ja nuoret taas ovat avoimia, äärimmäisen rehellisiä. Hevosta pitää kuunnella ja nähdä mitä se suvaitsee ja mitkä asiat ovat epämielyttäviä. Meidän hevosissa on yksi, joka ei ennen kantoaikaa sietänyt ihmisiä ympärillään, ei välittänyt rapsutuksista yms. Nyt tämäkin hevonen hakeutuu välillä vierelle ja odottaa kontaktia myös ihmiseltä. Onni ja Vilikku on kovia nuolemaan ja olen monesti miettinyt mistä tuo nuoleminen saa alkunsa. Vilikku on tehnyt sitä aina? Niin kauan kuin muistan. Joku sanoi kerran, että sitä on verrattu varsan imemiseen ja jos varsoja vieroitetaan liian aikaisin tai vieroituksessa on ollt liikaa muuttuvia tekijöitä, voi tällainen tapa jäädä. Kissoilla olen nähnyt paljon tätä ja niissä se ainakin on liittynyt liian aikaiseen/ vääränlaiseen vieroitukseen. Hevoset eivät kuitenkaan nuole kaikkia ja yksi yhdistävä tekijä näillä kahdella hyvin erilaisella hevosella on se, että ne tarvitsevat mielihyvän tunteen sen alkamiseksi. Korvat on aina edessä tai rennosti sivuilla ja silmät menevät melkein kiinni. Olen moneti pohtinut, annanko niiden tehdä niin..miksi en? miksi antaisin? Entä jos kieltäisin..joskus kiellänkin, mutta kieltäähän tammatkin välillä pois tissiltään ilman sen suurempia syitä, haluavat olla kenties hetken rauhassa? Joku kysyi minulta, että voisiko hevonen oppia näykkimään/puremaan tuosta? Miksei tietenkin voisiki oppia, Vilikusta voin sanua, ettei se ole purrut/näykkäissyt ketään koskaan minun aikanani, joten emme ole ainakaa vahvitanut sitä puolta. Harkitsisin kuitenkin nuoren hevosen kanssa sallia tällaista, koska leikkisyys ei ole kaukana mileihyvän tunteesta ja hampaat saattavat "puoli vahingossa" olla hiassa ;) On tärkeää tunnistaa, mikä on hoitamista takaisin ja milloin hevonen "komentaa" sinua.
Hevoset kertovat keitä me olemme ja miten me toimimme.
Toisinaan hevonen odottaa sinua portilla ja seuraavana päivänä se voi olla päätänyt jäädä ulos. Sitten on hevosia, jotka odottavat aina, onko hevonen koskaan juossut luoksesi, kun huudat sen nimeä? Se vasta on mahtava tunne.. minun luokseni.
Oma luonne kasvaa myös hevosiin. Hillasta voi huomata paljon piirteitä minusta. Saa halata, en juokse karkuun, mutta halaan vain niitä jotka ovat minulle tärkeitä elämässäni. Sellainen on oma pikku tammanikin, helppo, vaikea jos niin halutaan.
Saa siis halia, mutta jos alat silitteleen saatamme pyöritellä silmiämme ja virnistellä ympärillemme ;)
Hevosten ajatukset tuntuvat olevan yksinkertaisia..joskus kuitenkin tulee sellainen tunne, että ne vain hämäävät. Oikeassa hetkessä silmistä voi nähdä viisauden, kaipauksen, surun, ilon, lempeyden, rehtiyden, epätasapainon..kaiken.
Hevosen ja ihmisen erottaa se ettei hevonen silmistä voi nähdä sen valehtelevan...vedätystä olen joskus nähnyt ja miettinytkin, että miten ihmeessä se on tuonkin hoksannut.
Kaikki tämä teksti syntyi tarpeesta puolustaa omaa käytöstäni hevosteni kanssa. Minä saan ja haluan ympäröidä hevoseni itselläni <3
Kun kosketat hevosta, kosketa.
Anna käden viipyä hevosessa.
Hengitä.
Laita silmät kiinni ja anna hartioiden laskeutua alas.
Luota.
Tunne hevosen voima, lämpö ja tasapainon tila.
Tunne oma hauraus, alastomuus, pienuus.
Anna hevosen kuljettaa mieltä.
Avaa silmäsi ja jos hevosesi laskee sinun kasvosi sen pehmeää karvaa vasten,
tunne kuinka sen voima, tasapaino, lämpö siirtyy sinuun hetki hetkeltä.
Anna tunteiden tulla pintaan.
Talleta tämä hetki sydämmeesi.
<3
Rauhallista Joulun aikaa kaikille ja onnen täyteisiä kokemuksia uudelle vuodelle 2012!
Kaikki rakkaat ihmiset kerääntyivät meidän kotiin, joulupöytään ja pukkia odottamaan.
Eilen illalla sain nauttia myöhään oman tallin hommista, ilman kiirettä. Taivas oli kirkas ja tähdet valaisisvat pimeää pihaa. En laittanut edes ulkovaloja päälle vaan nautin hiljaisuudesta ja luonnon omasta valosta. Hevoset pääsivät vielä iltamyöhällä töihin ja ihmettelivät varmaan pimeän kentän saloja.
Tallissa lakaistessani tallin lattioita uudella luutalla huomasin taas, että pienistä asioista on onni kiinni joskus. Joka nurkka piti saada visusti pois puruista ja heinistä. Tyytyväisyyttä oli myös hevosten äänissä ja ilmeissä, kun pääsivät jouluappeiden äärelle. Kun meidän ruunat on syöneet ne työntävät päät käytävän puolelle ja odottavat että käyn vielä tervehtimässä jokaisen. Harrille pitää antaa useampi pusu turvalle, Onni nuolaisee ennenkuin itse ehdin edes moiskauttaa ja Vihtori kainosti kääntää vähän päätään sivulle. Rakkautta ja hellyyttä vailla jokikinen..minäkin. Joskus minusta tuntuu, että olen liian hellämielinen, mutta olkoot! Jotkut ovat sitä mieltä, ettei hevonen välitä hellyyden osoituksista, mutta kiistän tämän olevan yksillöllistä aivan kuten ihmistenkin keskuudessa. Ei kaikki halua tulla halatuksi ja toiset taas halaavat joka kerta, kun törmätään.
Hevonenkin on yksilö, minullakin on erilaisia hevosia ja olen huomannut, että niiden käytöksessään on paljon vivahteita siitä ,kuinka minä tai muut ihmiset niitä käsittelee ja "puhuttaa". Vanhojen hevosten kanssa näkee asioita niiden menneisyydestä ja nuoret taas ovat avoimia, äärimmäisen rehellisiä. Hevosta pitää kuunnella ja nähdä mitä se suvaitsee ja mitkä asiat ovat epämielyttäviä. Meidän hevosissa on yksi, joka ei ennen kantoaikaa sietänyt ihmisiä ympärillään, ei välittänyt rapsutuksista yms. Nyt tämäkin hevonen hakeutuu välillä vierelle ja odottaa kontaktia myös ihmiseltä. Onni ja Vilikku on kovia nuolemaan ja olen monesti miettinyt mistä tuo nuoleminen saa alkunsa. Vilikku on tehnyt sitä aina? Niin kauan kuin muistan. Joku sanoi kerran, että sitä on verrattu varsan imemiseen ja jos varsoja vieroitetaan liian aikaisin tai vieroituksessa on ollt liikaa muuttuvia tekijöitä, voi tällainen tapa jäädä. Kissoilla olen nähnyt paljon tätä ja niissä se ainakin on liittynyt liian aikaiseen/ vääränlaiseen vieroitukseen. Hevoset eivät kuitenkaan nuole kaikkia ja yksi yhdistävä tekijä näillä kahdella hyvin erilaisella hevosella on se, että ne tarvitsevat mielihyvän tunteen sen alkamiseksi. Korvat on aina edessä tai rennosti sivuilla ja silmät menevät melkein kiinni. Olen moneti pohtinut, annanko niiden tehdä niin..miksi en? miksi antaisin? Entä jos kieltäisin..joskus kiellänkin, mutta kieltäähän tammatkin välillä pois tissiltään ilman sen suurempia syitä, haluavat olla kenties hetken rauhassa? Joku kysyi minulta, että voisiko hevonen oppia näykkimään/puremaan tuosta? Miksei tietenkin voisiki oppia, Vilikusta voin sanua, ettei se ole purrut/näykkäissyt ketään koskaan minun aikanani, joten emme ole ainakaa vahvitanut sitä puolta. Harkitsisin kuitenkin nuoren hevosen kanssa sallia tällaista, koska leikkisyys ei ole kaukana mileihyvän tunteesta ja hampaat saattavat "puoli vahingossa" olla hiassa ;) On tärkeää tunnistaa, mikä on hoitamista takaisin ja milloin hevonen "komentaa" sinua.
Hevoset kertovat keitä me olemme ja miten me toimimme.
Toisinaan hevonen odottaa sinua portilla ja seuraavana päivänä se voi olla päätänyt jäädä ulos. Sitten on hevosia, jotka odottavat aina, onko hevonen koskaan juossut luoksesi, kun huudat sen nimeä? Se vasta on mahtava tunne.. minun luokseni.
Oma luonne kasvaa myös hevosiin. Hillasta voi huomata paljon piirteitä minusta. Saa halata, en juokse karkuun, mutta halaan vain niitä jotka ovat minulle tärkeitä elämässäni. Sellainen on oma pikku tammanikin, helppo, vaikea jos niin halutaan.
Saa siis halia, mutta jos alat silitteleen saatamme pyöritellä silmiämme ja virnistellä ympärillemme ;)
Hevosten ajatukset tuntuvat olevan yksinkertaisia..joskus kuitenkin tulee sellainen tunne, että ne vain hämäävät. Oikeassa hetkessä silmistä voi nähdä viisauden, kaipauksen, surun, ilon, lempeyden, rehtiyden, epätasapainon..kaiken.
Hevosen ja ihmisen erottaa se ettei hevonen silmistä voi nähdä sen valehtelevan...vedätystä olen joskus nähnyt ja miettinytkin, että miten ihmeessä se on tuonkin hoksannut.
Kaikki tämä teksti syntyi tarpeesta puolustaa omaa käytöstäni hevosteni kanssa. Minä saan ja haluan ympäröidä hevoseni itselläni <3
Kun kosketat hevosta, kosketa.
Anna käden viipyä hevosessa.
Hengitä.
 |
| Luottamus, tasapaino,mielihyvä. |
Luota.
Tunne hevosen voima, lämpö ja tasapainon tila.
Tunne oma hauraus, alastomuus, pienuus.
Anna hevosen kuljettaa mieltä.
Avaa silmäsi ja jos hevosesi laskee sinun kasvosi sen pehmeää karvaa vasten,
tunne kuinka sen voima, tasapaino, lämpö siirtyy sinuun hetki hetkeltä.
Anna tunteiden tulla pintaan.
Talleta tämä hetki sydämmeesi.
<3
Rauhallista Joulun aikaa kaikille ja onnen täyteisiä kokemuksia uudelle vuodelle 2012!
torstai 15. joulukuuta 2011
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Ei näy mistelinoksaa, mutta kotona tuoksuu himpun verran muskotti, kaneli..pippuri, joululaatikot muhivat uunissa. Kukahan se päätti, että ei aio laittaa tikkuakaan ristiin tänä jouluna ja jostain se joulumieli kuitenkin vesisateessa touhutessa tuli? Tänä jouluna en aio kuitenkaan ottaa stressiä valmisteluista, vaan annan mennä omalla painollaan. Tuntu kuitenkin taas, että voimat alkavat palautuun ja paljosta saan kiitää ihmisiä jotka ovat apuna hvosteni kanssa. Tuntilaisia kiitän ihanista illoista, jotka eivät edes tunnu työltä, monesti huomaammekin ajan olevan vain haittona ja keskustelut venähtää pitkälle tuntien yli..hevosten selässä tietenkin ;) Ilona on astunut työntouhuun varmalla, omalla järkähtämättömällä olemuksellaan.
Tämäkin hevonen, kuin erehdyksestä tuli meille vajaa vuosi sitten ja on jo vienyt ainakin puolen kymmentä sydäntä mennessään. <3 Vietimme ihanan ja antoisan sunnuntai aamupäivän kurssin parissa ja totesinkin miehelleni ääneen, että "näistä minä elän!" Saimme nauttia, niin kurssin teeman mukaan rauhallisista, turvallisista, vastaanottavaisista hevosista, kuin myös loistavasta työskentelystä. Palautteena kurssista antaisin kaikille osallistujille täyden kympin (eikä se edes riitä) ja kiittäisin vielä kaikkien tuomasta hengestä ja esimerkkien jakamisesta! :)
Kevät tulee ajatuksiini, ennen kuin talvi on kunnolla alkanut.
Tulevan kevään varsat ovat alkaneet kutkuttaa mieltäni yhä enemmän ja enemmän. Huomaan monesti miettiväni teitä jo, nimiäkin olen jo ajatuksissani pyöritellyt. Huolikin on osa odottavan aikaa ja suurin huoli varmasti on löytää oikiat ihmiset huolehtimaan aarteistani. Ymmärrän kyllä, ettei kasvattajan työ ole liioin helppoa, kun jo nyt murehtii tulevaisuutta. Kasvattajana tunnen kuitenkin suurta mielihyvää ja tunnen olevani kovin omani äärellä. Nuoret hevoset ovat varastaneet paikkansa minun sydämmessä ja tammat, jotka urheasti kantavat lapsensa ja antavat ne sitten meille. Odottavan aika on pitkä...minusta kuitenkin tuntuu, että pian laitumessa on kaksi reipasta tulokasta, enkä malta odottaa, että saan pikkurisen pehmeän turvan poskeani vasten. Myynti varsoja siis...paitsi jos. Sydän on merkillinen kapistus <3
Tämä on minulta,
Sade, älä vie kaikkia nietoksia, valoisia, lempeitä talvi iltoja.
Puhtaita hankia, joihin oman jäljen perässä painautuu hevosen kavion jäljet.
Raikasta, pienen pakkasen kirvoittamaa tuulta, joka saa posket punertamaan.
Kirkkaita öitä, miljoonien tähtien opastavassa valossa.
Hetkiä illasta seistä vielä tallin ovensuussa, ihastelemassa taivaan kauneutta.
Kuunnellen hevosten nauttivan lämpimistä appeistaan ja herkutella ajatuksella lämpimästä viltistä,
sulattaa kädet lämpimän mukin ympärillä.
Ihanaa ja kiiretöntä Joulunaikaa kaikille!
Anna
Tämäkin hevonen, kuin erehdyksestä tuli meille vajaa vuosi sitten ja on jo vienyt ainakin puolen kymmentä sydäntä mennessään. <3 Vietimme ihanan ja antoisan sunnuntai aamupäivän kurssin parissa ja totesinkin miehelleni ääneen, että "näistä minä elän!" Saimme nauttia, niin kurssin teeman mukaan rauhallisista, turvallisista, vastaanottavaisista hevosista, kuin myös loistavasta työskentelystä. Palautteena kurssista antaisin kaikille osallistujille täyden kympin (eikä se edes riitä) ja kiittäisin vielä kaikkien tuomasta hengestä ja esimerkkien jakamisesta! :)
Kevät tulee ajatuksiini, ennen kuin talvi on kunnolla alkanut.
Tulevan kevään varsat ovat alkaneet kutkuttaa mieltäni yhä enemmän ja enemmän. Huomaan monesti miettiväni teitä jo, nimiäkin olen jo ajatuksissani pyöritellyt. Huolikin on osa odottavan aikaa ja suurin huoli varmasti on löytää oikiat ihmiset huolehtimaan aarteistani. Ymmärrän kyllä, ettei kasvattajan työ ole liioin helppoa, kun jo nyt murehtii tulevaisuutta. Kasvattajana tunnen kuitenkin suurta mielihyvää ja tunnen olevani kovin omani äärellä. Nuoret hevoset ovat varastaneet paikkansa minun sydämmessä ja tammat, jotka urheasti kantavat lapsensa ja antavat ne sitten meille. Odottavan aika on pitkä...minusta kuitenkin tuntuu, että pian laitumessa on kaksi reipasta tulokasta, enkä malta odottaa, että saan pikkurisen pehmeän turvan poskeani vasten. Myynti varsoja siis...paitsi jos. Sydän on merkillinen kapistus <3
 |
| Joulu todella tuntui tämän lahjan saajalle 2010 Jouluaattona, Kiitos. <3 |
Tämä on minulta,
Sade, älä vie kaikkia nietoksia, valoisia, lempeitä talvi iltoja.
Puhtaita hankia, joihin oman jäljen perässä painautuu hevosen kavion jäljet.
Raikasta, pienen pakkasen kirvoittamaa tuulta, joka saa posket punertamaan.
Kirkkaita öitä, miljoonien tähtien opastavassa valossa.
Hetkiä illasta seistä vielä tallin ovensuussa, ihastelemassa taivaan kauneutta.
Kuunnellen hevosten nauttivan lämpimistä appeistaan ja herkutella ajatuksella lämpimästä viltistä,
sulattaa kädet lämpimän mukin ympärillä.
Ihanaa ja kiiretöntä Joulunaikaa kaikille!
Anna
tiistai 6. joulukuuta 2011
Itsenäisenä yrittäjänä.
Olempas ollut kiireinen (väsynyt), kun ei ole kirjoitushuumaan päässyt aikoihin..
Viime viikot ovat olleet sellaista riepotusta sekä fyysisellä, että henkisellä puolella. Ajatukset ovat olleet vaikea pitää tässä hetkessä, miete on ollut tulevaisuudessa. Olen yrittänyt pitää mielen tässä ja nyt. "Kun kävelen, kävelen." Enhän voi paljoa vaikuttaa tulevaan, se kehkeytyy juuri niin kuin sen on tarkoituskin. Ihana esimerkki, siitä kuinka asiat menevät vain omalla painollaan oikiaan suuntaan. Totesin eilen Kaisalle, että kuinkas ollakkaan sinä ja ystäväsi saatte taas harrastaa hevosia yhdessä, vaikka rakkaan hevosen poismenosta ehkä luulitte teiden menevän eri suuntiin..ja hetkellisestihän ne menivätkin.On merkillistä, kuinka mitään ei suunniteltu ja asiat vain toivat teidät samalle tielle. Tässä oli taas yksi hyvä todiste siitä, että tiet jotka ovat tarkoitettu kuljettaviksi ne kuljetaan, polulta voi poiketa ja jos kovasti vastustaa voi eksyä. Tie on kuitenkin aina olemassa ja jos avaat mielesi se on kutsuva ja antaa sinun astua uudelleen. Mitään ei kannata suunitella liian tarkoin, eikä varsinkaan niin, että vie itsensä liian ahtaalle. Nyt olen tuntenut, että olen ollut välillä turhan ahtaalla ja olen halunnut vapaata kaikesta. Isoja elämän muutoksia ja ympärillä tapahtuneita, niitä ikäviäkin asioita. Kerron aina muille, että älä yritä olla joku muu, sinä riität. Pysähdy tähän hetkeen ja kuuntele mitä sillä on sinulle kerrottavana.
Yrittäjäperheen lapsena olen kyllä ollut tietoinen, ettei yrittäjyys useinkaan ole liioin helppoa tai tuottavaa. Yrittäjällehän rahapulmat ovat jokapäiväistä tiedon murua, haluanko että elämäni koostuu nuista "muruista".. Muruja tai ei! Olen kuitenkin ollut tyytyväinen omaan tulokseeni ja ihmiset ja hevoset ovat olleet minun palkkani. Jotenkin koomistakin, jotta alkaa yrittäjäksi ja seuraa sydäntään aina vain. Monesti mietin, kuinka olen näihin valintoihin ja reitteihin päätynyt, miksi en valinnut jotain helpompaa tietä?
Kaikki ei tunnu menevän käsikädessä, en ole ikinä ollut kunnianhimoinen, pedantti, säästeliäs, ajoissa, Nyt olen yrittäjä? Itse vastuussa kaikesta, siis ihan kaikesta..Ehkäpä yrittäjyys ei olekkaan se minun juttu, vaan sen on tarkoitus opettaa ja neuvoa minua olemaan nuissa edellä mainituissa asioissa tarkempi, päättäväisempi ja rohkea. Pidän varmoista ratkaisuista, en halua joutua liemeen, ahtaalle, väsyneeksi, pahantuuliseksi, ihmiseksi jolla ei ole enää aikaa itselle taikka elämän tärkeille asioille..sitä en halua. Jos teen siitä mitä minulla jo on ja en kiiruhda liikaa eteenpäin, voin huomata, että minulla voi olla kaikkea..myös aikaa muulle kuin työlle. Ehkä minulla ei ole imperiumia vuosien tekemisen jälkeen, mutta ainakin löydän viereltäni rakkaat ihmiset, ystävät, oman aikani.
Ja tuota alku tekstiäkin jäin miettiään.. onko luvallista sanoa olevansa väsynyt, sanoa ettei jaksa, jos on itse ajanut itsensä turhan tiukille. Mutta jos maailmankaikkeus menee, kuin on tarkoitus, silloinhan minä en ole itse valinnut kaikkia asioita ja voin kamppailla oppiakseni, nöyrtyäkseni, huomatakseni asioita joita minulle tuodaan niin monta kertaa eteen, kuin on tarve. Miksi minulla on näin? Siksi koska sinun tulee oppia, ymmärtää, oivaltaa ITSE.
Ja minä voin nyt luvata sinulle, että kun tunnet olevasi väsynyt, saat sanoa sen ääneen. Ei kannata esittää ja luulevansa suojella itseään muita tekeytymällä siksi joka ei ole. Loukatuksi ja väärinymmärretyksi tulee usein syystä, kun ei olla itselleen rehellisiä alkujaan.
Olen siis ehkä voipunut, mutta en missään nimessä antautunut. Pysähdyn ammentamaan voimaa niistä asioista joita näen ympärilläni, ne on ilmaisia ja jopa yrittäjän budjetille sopivia!
Kiitos Johanna ja Joe, näiden kahden yhteistyö sai minut pysähtymään muutama ilta sitten. Menin maneesille ja tyttö veti reining rataa ilman päävehkeitä ja uskokaa olisi varmasti voittanut ohi mennen koko kisaväen taas :) Ja tuo hevonen...jos en olisi köyhä yrittäjä se olisi jo minulla, siinä hevosessa on jokin joka puhuttelee minua pelkissä ajatuksissakin. Turvallinen, rauhallinen, vastaanottavainen hevonen..siitäpäs se idea sitten lähti ja huomasin katsoessani, että yrittäjänaivoni olivat taas tulevaisuudessa :)
Tervetuloa siis 11.12 kurssille!
Itsenäisyyspäivän kunniaksi haluan vielä muistaa omia kalliita aarteita, Vilauksen Tyttö, Hirsikedon Hilla ja Ilon Ero. Hevosia joista olen erittäin ylpeä.
Kiitos Suomenhevoselle ja sotiemme veteraaneille, sodassa kaatuneille, itsenäisestä Suomesta.
Haluan lainata vielä tekstiä joka kokonaisuudessaan löytyy kodistammenkin.
"Monet pelot ovat uupumuksen ja yksinäisyyden synnyttämiä.
Terveellistä itsekuria unohtamatta ole lempeä itseäsi kohtaan.
Olet universumin maailmankaikkeuden lapsi
et vähemmän kuin kuut ja tähdet.
Sinulla on oikeus olla täällä,
ja olkoon se sinulle selvää tai ei
maailmankaikkeus joka tapauksessa kehkeytyy niin kuin sen tuleekin.
Sen vuoksi säilytä rauha Jumalan kanssa
olkoonpa kuvasi hänestä mikä tahansa.
Ja mitkä lienevätkin toimesi ja rientosi
elämän hälisevän sekasorron keskellä,
säilytä rauha sielusi kanssa."
-tuntematon-
Nyt minä laitan soimaan ihka aidon ja alkuperäisen Tapio Rautavaaran "Juokse sinä humma" ja katsoessani ulos näen lapseni hiihtävän ikkunan alta, kuin entisvanhaan konsanaan <3
Anna
Viime viikot ovat olleet sellaista riepotusta sekä fyysisellä, että henkisellä puolella. Ajatukset ovat olleet vaikea pitää tässä hetkessä, miete on ollut tulevaisuudessa. Olen yrittänyt pitää mielen tässä ja nyt. "Kun kävelen, kävelen." Enhän voi paljoa vaikuttaa tulevaan, se kehkeytyy juuri niin kuin sen on tarkoituskin. Ihana esimerkki, siitä kuinka asiat menevät vain omalla painollaan oikiaan suuntaan. Totesin eilen Kaisalle, että kuinkas ollakkaan sinä ja ystäväsi saatte taas harrastaa hevosia yhdessä, vaikka rakkaan hevosen poismenosta ehkä luulitte teiden menevän eri suuntiin..ja hetkellisestihän ne menivätkin.On merkillistä, kuinka mitään ei suunniteltu ja asiat vain toivat teidät samalle tielle. Tässä oli taas yksi hyvä todiste siitä, että tiet jotka ovat tarkoitettu kuljettaviksi ne kuljetaan, polulta voi poiketa ja jos kovasti vastustaa voi eksyä. Tie on kuitenkin aina olemassa ja jos avaat mielesi se on kutsuva ja antaa sinun astua uudelleen. Mitään ei kannata suunitella liian tarkoin, eikä varsinkaan niin, että vie itsensä liian ahtaalle. Nyt olen tuntenut, että olen ollut välillä turhan ahtaalla ja olen halunnut vapaata kaikesta. Isoja elämän muutoksia ja ympärillä tapahtuneita, niitä ikäviäkin asioita. Kerron aina muille, että älä yritä olla joku muu, sinä riität. Pysähdy tähän hetkeen ja kuuntele mitä sillä on sinulle kerrottavana.
Yrittäjäperheen lapsena olen kyllä ollut tietoinen, ettei yrittäjyys useinkaan ole liioin helppoa tai tuottavaa. Yrittäjällehän rahapulmat ovat jokapäiväistä tiedon murua, haluanko että elämäni koostuu nuista "muruista".. Muruja tai ei! Olen kuitenkin ollut tyytyväinen omaan tulokseeni ja ihmiset ja hevoset ovat olleet minun palkkani. Jotenkin koomistakin, jotta alkaa yrittäjäksi ja seuraa sydäntään aina vain. Monesti mietin, kuinka olen näihin valintoihin ja reitteihin päätynyt, miksi en valinnut jotain helpompaa tietä?
Kaikki ei tunnu menevän käsikädessä, en ole ikinä ollut kunnianhimoinen, pedantti, säästeliäs, ajoissa, Nyt olen yrittäjä? Itse vastuussa kaikesta, siis ihan kaikesta..Ehkäpä yrittäjyys ei olekkaan se minun juttu, vaan sen on tarkoitus opettaa ja neuvoa minua olemaan nuissa edellä mainituissa asioissa tarkempi, päättäväisempi ja rohkea. Pidän varmoista ratkaisuista, en halua joutua liemeen, ahtaalle, väsyneeksi, pahantuuliseksi, ihmiseksi jolla ei ole enää aikaa itselle taikka elämän tärkeille asioille..sitä en halua. Jos teen siitä mitä minulla jo on ja en kiiruhda liikaa eteenpäin, voin huomata, että minulla voi olla kaikkea..myös aikaa muulle kuin työlle. Ehkä minulla ei ole imperiumia vuosien tekemisen jälkeen, mutta ainakin löydän viereltäni rakkaat ihmiset, ystävät, oman aikani.
Ja tuota alku tekstiäkin jäin miettiään.. onko luvallista sanoa olevansa väsynyt, sanoa ettei jaksa, jos on itse ajanut itsensä turhan tiukille. Mutta jos maailmankaikkeus menee, kuin on tarkoitus, silloinhan minä en ole itse valinnut kaikkia asioita ja voin kamppailla oppiakseni, nöyrtyäkseni, huomatakseni asioita joita minulle tuodaan niin monta kertaa eteen, kuin on tarve. Miksi minulla on näin? Siksi koska sinun tulee oppia, ymmärtää, oivaltaa ITSE.
Ja minä voin nyt luvata sinulle, että kun tunnet olevasi väsynyt, saat sanoa sen ääneen. Ei kannata esittää ja luulevansa suojella itseään muita tekeytymällä siksi joka ei ole. Loukatuksi ja väärinymmärretyksi tulee usein syystä, kun ei olla itselleen rehellisiä alkujaan.
Olen siis ehkä voipunut, mutta en missään nimessä antautunut. Pysähdyn ammentamaan voimaa niistä asioista joita näen ympärilläni, ne on ilmaisia ja jopa yrittäjän budjetille sopivia!
Kiitos Johanna ja Joe, näiden kahden yhteistyö sai minut pysähtymään muutama ilta sitten. Menin maneesille ja tyttö veti reining rataa ilman päävehkeitä ja uskokaa olisi varmasti voittanut ohi mennen koko kisaväen taas :) Ja tuo hevonen...jos en olisi köyhä yrittäjä se olisi jo minulla, siinä hevosessa on jokin joka puhuttelee minua pelkissä ajatuksissakin. Turvallinen, rauhallinen, vastaanottavainen hevonen..siitäpäs se idea sitten lähti ja huomasin katsoessani, että yrittäjänaivoni olivat taas tulevaisuudessa :)
Tervetuloa siis 11.12 kurssille!
Itsenäisyyspäivän kunniaksi haluan vielä muistaa omia kalliita aarteita, Vilauksen Tyttö, Hirsikedon Hilla ja Ilon Ero. Hevosia joista olen erittäin ylpeä.
Kiitos Suomenhevoselle ja sotiemme veteraaneille, sodassa kaatuneille, itsenäisestä Suomesta.
Haluan lainata vielä tekstiä joka kokonaisuudessaan löytyy kodistammenkin.
"Monet pelot ovat uupumuksen ja yksinäisyyden synnyttämiä.
Terveellistä itsekuria unohtamatta ole lempeä itseäsi kohtaan.
Olet universumin maailmankaikkeuden lapsi
et vähemmän kuin kuut ja tähdet.
Sinulla on oikeus olla täällä,
ja olkoon se sinulle selvää tai ei
maailmankaikkeus joka tapauksessa kehkeytyy niin kuin sen tuleekin.
Sen vuoksi säilytä rauha Jumalan kanssa
olkoonpa kuvasi hänestä mikä tahansa.
Ja mitkä lienevätkin toimesi ja rientosi
elämän hälisevän sekasorron keskellä,
säilytä rauha sielusi kanssa."
-tuntematon-
Nyt minä laitan soimaan ihka aidon ja alkuperäisen Tapio Rautavaaran "Juokse sinä humma" ja katsoessani ulos näen lapseni hiihtävän ikkunan alta, kuin entisvanhaan konsanaan <3
Anna
perjantai 25. marraskuuta 2011
Kiitos.
Viikko on ollut erittäin antoisa ja kiitän siitä tuntilaisia. Ollut hienoa seurata, kuinka ihmiset löytävät itsensä hevosen selässä ja saada kuulla se heiltä myös. Mahtavia onnistumisia ja oivalluksia, hevosten ja oppilaiden välistä yhteistyötä. Hevoset ovat nauttineet ahkeroinnistamme ja minä hyvän tuulisista hevosista!
Tällä viikolla oppilaat ovat saneet opetella ratsastamaan hevosia terveelliseen muotoon ja saada takapuolen alle tuntumaa, kun hevonen on todella ALLA! Mahtavia pysähdyksiä ja Vilikkukin saanut esitellä taitojaan ihan urakalla <3 Onni on hurmannut muutaman naisen ihan toenteolla ja alkanut kulkemaan muutamalla tunnilla myös, sekös vasta on jotain!
Hieroja Suvi Matilainen kävi taasen viikolla huoltamassa hevosia ja suosittelen lämmöllä ihan jokaiselle, Kiitos Suvi!
On tärkeää pitää hevoset kunnossa ja muistaa, että myös siellä klinikallakin joutuu toisinaan vieraileen, on oltava ajantasalla eläinten kunnosta ja osata ennaltaehkäistä myöskin.
Satuloista on tullut "soppaa" ja muutama hyvä on löytynytkin hepoille. Pidän erityisen tärkeänä, että jokainen hevonen saa liikkua kunnon varusteissa, tulematta "turhaan" kipeäksi. Vitsailtiin tuossa, että pitääkös perustaa sellainen "pelastakaa hevosten selät ja ratsastajien takapuolet" rahasto :)) Voisin uskoa, että sillä olisi tilausta ihan maailmanlaajuisesti! Hyvät varusteet ovat usein kalliita, mutta tulevat halvemmaksi, kuin sairas/kipeä hevonen. Olemme siis testailleet oppilaiden avustuksella useita satuloita, sillä kyllä ratsastankin pitää tuntea olonsa satulassa mukavaksi. " Ne on teitä oppilaita varten, ei minua!"
Tasapainon ollessa vielä hutera, on kaikille osapuolille reilua, että on hyvä satula kaikin puolin, silloin ei hevostakaan niin häiritse, vaikka ihminen "keikkuisikin" vähän puolelta-toiselle :)
Olen saanut nauttia omista hevosistani ja positiivisesta latauksesta, paljon on ollut mielen päällä ja on yhä. Ilmajoki jäi nyt väliin, kotiasioiden siirryttyä kärkeen. Toivottavasti muulla opiskeluporukalla on loistava viikonloppu edessä!
Nyt aioin jäädä kuuntelemaan hevostani ja antaa sen kertoa mitä se ja minä tarvitaan. Tänä aamuna sain niin ihania kuvia, että ne täytyy jakaa teidän kanssa heti! Kiitos Jonna & Katri!
Ihanaa viikonloppua kaikille!
"The horse will teach you
if you`ll Listen"
-Ray Hunt-
Anna :)
Tällä viikolla oppilaat ovat saneet opetella ratsastamaan hevosia terveelliseen muotoon ja saada takapuolen alle tuntumaa, kun hevonen on todella ALLA! Mahtavia pysähdyksiä ja Vilikkukin saanut esitellä taitojaan ihan urakalla <3 Onni on hurmannut muutaman naisen ihan toenteolla ja alkanut kulkemaan muutamalla tunnilla myös, sekös vasta on jotain!
Hieroja Suvi Matilainen kävi taasen viikolla huoltamassa hevosia ja suosittelen lämmöllä ihan jokaiselle, Kiitos Suvi!
On tärkeää pitää hevoset kunnossa ja muistaa, että myös siellä klinikallakin joutuu toisinaan vieraileen, on oltava ajantasalla eläinten kunnosta ja osata ennaltaehkäistä myöskin.
Satuloista on tullut "soppaa" ja muutama hyvä on löytynytkin hepoille. Pidän erityisen tärkeänä, että jokainen hevonen saa liikkua kunnon varusteissa, tulematta "turhaan" kipeäksi. Vitsailtiin tuossa, että pitääkös perustaa sellainen "pelastakaa hevosten selät ja ratsastajien takapuolet" rahasto :)) Voisin uskoa, että sillä olisi tilausta ihan maailmanlaajuisesti! Hyvät varusteet ovat usein kalliita, mutta tulevat halvemmaksi, kuin sairas/kipeä hevonen. Olemme siis testailleet oppilaiden avustuksella useita satuloita, sillä kyllä ratsastankin pitää tuntea olonsa satulassa mukavaksi. " Ne on teitä oppilaita varten, ei minua!"
Tasapainon ollessa vielä hutera, on kaikille osapuolille reilua, että on hyvä satula kaikin puolin, silloin ei hevostakaan niin häiritse, vaikka ihminen "keikkuisikin" vähän puolelta-toiselle :)
Olen saanut nauttia omista hevosistani ja positiivisesta latauksesta, paljon on ollut mielen päällä ja on yhä. Ilmajoki jäi nyt väliin, kotiasioiden siirryttyä kärkeen. Toivottavasti muulla opiskeluporukalla on loistava viikonloppu edessä!
Nyt aioin jäädä kuuntelemaan hevostani ja antaa sen kertoa mitä se ja minä tarvitaan. Tänä aamuna sain niin ihania kuvia, että ne täytyy jakaa teidän kanssa heti! Kiitos Jonna & Katri!
 |
| Harakanpoika <3 2007 (kuva, Jonna Koukkari) |
Ihanaa viikonloppua kaikille!
"The horse will teach you
if you`ll Listen"
-Ray Hunt-
 |
| <3 Iso-Onni & pikku-Harri <3 (kuva Jonna Koukkari) |
 | |||
| Golden Plates,Anna & Turbo Plates, Lilli (kuva Katri) |
Anna :)
maanantai 21. marraskuuta 2011
Minun hevonen.
Nuori tyttö pysähtyi tallin käytävällä viereeni ja jäi seuraamaan minua ja hevostani. "Se on kaunis" tyttö sanoi, "Onko se nuori?" "Kaunis ja nuori, mutta vähän omanlaisensa" kerroin tytölle. "Onko se sitten ilkeä?" tyttö kysyi välittömästi minulta silmiin katsoen, vastausta odotellen. "Ei missään nimessä ilkeä, vain vähän hukassa ollut". "Siitä ei varmasti koskaa tule sitten kivaa/hyvää hevosta, minä en ainakaan haluaisi tuollaista!" Tyttö sanoi napakasti ja sanat olivat selvästikkin jonkun muun ja hän mahdollisesti toisti jotain kuulemaansa. Lopetin varustamisen ja tulin tytön vierelle samalla hevostani päästä silittäen, "Ei. Tästä hevosesta tulee niin hyvä, kuin minä haluan, se tarvitsee vain uuden mahdollisuuden ja sen minä toden totta olen sille velkaa. Ajattele, että mahdollisuuksia on miljoonia, mutta jos ajattelet noin heti, et pääse ikinä oppimaan ja ymmärtämään pintaa syvemmälle. Ja tiedätkö miksi se onnistuu..koska se on hevonen, vain hevonen. Ja vaikka sanon "vain" se ei tee siitä vähäpätöisempää, kuin minä tai sinä, vaan se antaa sille jo mahdollisuuden selvitä ja löytää paikkansa, jos minä tai sinä annetaan sille mahdollisuus kertoa kuka tai mikä se oikeastaan onkaan"
Tyttö jäi hiljaa viereeni seuraamaan vielä ja ajattelin olinkohan sanonut liian kärkkäällä äänenpainolla asiani. Kauhea määrä ajatuksia tulvi mieleeni ja saatoin vain kuvitella, kuinka moni ajattelee noin. Kuinka moni ei ole valmis antamaan mahdollisuutta?
Hevonen sietää paljon väärää ja tietämättömyyttä, enemmän kuin ihminen. Se antaa anteeksi ja päästä yhä uudestaan selkään, antaa harjata, vaikka joka kerta sattuisi. Juoksee lujempaa ja kestää kivun hiljaa, pää alhaalla seisoen. Syö, mitä sille annetaan ja sen verran, kuin kauhassa on. Joskus se kertoo, että se on kipeä ja tietämättömyydestä voimme rankaista turhaan, syyttä. " Mitä se oikein temppuilee?" Temppuileeko se? Vai yrittääkö se kertoa jotain?
Laitoin hevoseni valmiiksi ja tyttöä ei enää näkynyt..Kun lähdin kävelemään kohti maneesia, tytön ääni takanani " Mihin sinä menet? Menetkö ratsastamaan?" Vastasin, "En tiedä vielä mitä teen, mutta eiköhän se selviä kohta, kun kuuntelen hevostani ja jos se haluaa laskea minut selkäänsä, saatan ratsastaakkin" Tyttö katsoi minua silmiin ja kysyi "Voinko tulla katsomaan, koska minäkin haluan oppia kouluttamaan ja käsittelemään hevosia, niin kuin sinä"
Aidan raosta katsoi pieni tyttö ja koin painetta tilanteesta, jossa olin suurena esimerkkinä. Hetken päästä, kuitenkin tyttö huusi meille " Ihana, se on ihana, kuinka se on noin kiltti? Sen täytyy olla tosi viisas hevonen, kun siitä on tullut noin mahtava!" Adjektiivien runsaus, täynnä positiivisuutta ja näkökanta hevoseen oli muuttunut vain 30 minuutissa. Lopuksi kuulin tytön suusta vielä, että "olisipa minullakin tuollainen hevonen".
Siihen hetkeen oli helppo jäädä..Se on minun hevonen ja katsoin hevostani suurella kunnioituksella ja rakkaudella.."niin se on, se on hieno hevonen, varmasti yksi hienoimmista".
Mahdollisuuksia on juuri nin paljon, kuin annamme ja ei pitäisi ikinä ajatella huomisen olevan kuin tämän päivä, seuraavan viikon olevan, kuin viikkoja myöhemmin. Oppia ja oivallusta tapahtuu yleensä eniten silloin, kun emme huomaa tekevämme juuri mitään ja juuri kun luulit, ettei tästä ole tietä eteen se ilmestyykin sinulle, jos maltat antaa aikaa sen näkyä, tuntua, tulla.
Tuo pieni tyttö oli oiva esimerkki siitä, kuinka voimme itse vaikuttaa ja olla esimerkkinä. Luoda parempaa tulevaisuutta eläimille. Ajattele jos tuo tyttö jakaa edes yhdelle ystävälleen minun kertomani, mihin se voi viedä?
Huomaa hetket joissa voit vaikuttaa pienellä teolla, sanoilla. Milloin olet esimerkkinä toiselle ja milloin tarvitset johdatusta oikeaan itse.
Hevosen luokse kun menee ja hetken on sille läsnä, se johdattaa vasmasti oikeaan suuntaan sinut. Aikaa on annettava niin paljon kuin tarvitsee ja ei tule olla itselleen, ei myöskään hevoselleen turhan kova, ankara, malttamaton. Opeta ensin, pyydä sitten, käskeä ehdit myöhemmin.
Muista pyytäessäsi, että kaikki kiteytyy yhteen askeleeseen, jos se on tuntuu oikealle, laske paine pois ja anna itsellesi ja hevosellesi aikaa oivaltaa ja tuntea oikea tie. On tärkeää koota asiat paloista ja summata ne sitten yhteen, kun siltä tuntuu. Rajojaankin tulee kokeilla, hevonenkin kokeilee, anna sen olla vapauttavaa, äläkä tuomitse liikaa ajaen itseäsi kauemmaksi hevosesta. Voit näyttää suuntaa, mutta muista että ihan kuin sinunkin, hevosen tulee myös löytää tiensä itse.
Nousin tämän hevosen selkään eilen illalla ja maneesi oli hiljainen. Se kokeile ensin ja kysyi tietäkin, minä kerroin ja laskin ohjat yhteen käteen ja annoin hevosen kuljettaa minua. Hetki jossa me menimme yhdessä, ensimmäinen aito, hiljainen, luottamusta täynnä. Tämän tunteen saatoin tallentaa itselleni, koska annoin sille aikaa ja huomasin, olin läsnä hevoselleni ja se vastasi.
Pysähdyin, "Hieno hevonen" . Nyt olin päässyt lähelle ja päästänyt, en malttanut olla pysähtymättä kävellessäni talliin ja vielä silittäen hevostani kehujen kera. Hevonen oli yllättynyt tästä, mutta niin olin minäkin!
"There is just a good days and the better ones"
-Rick LeMay-
Mukavia ja antoisia hevostelu hetkiä! :)
anna
Tyttö jäi hiljaa viereeni seuraamaan vielä ja ajattelin olinkohan sanonut liian kärkkäällä äänenpainolla asiani. Kauhea määrä ajatuksia tulvi mieleeni ja saatoin vain kuvitella, kuinka moni ajattelee noin. Kuinka moni ei ole valmis antamaan mahdollisuutta?
Hevonen sietää paljon väärää ja tietämättömyyttä, enemmän kuin ihminen. Se antaa anteeksi ja päästä yhä uudestaan selkään, antaa harjata, vaikka joka kerta sattuisi. Juoksee lujempaa ja kestää kivun hiljaa, pää alhaalla seisoen. Syö, mitä sille annetaan ja sen verran, kuin kauhassa on. Joskus se kertoo, että se on kipeä ja tietämättömyydestä voimme rankaista turhaan, syyttä. " Mitä se oikein temppuilee?" Temppuileeko se? Vai yrittääkö se kertoa jotain?
Laitoin hevoseni valmiiksi ja tyttöä ei enää näkynyt..Kun lähdin kävelemään kohti maneesia, tytön ääni takanani " Mihin sinä menet? Menetkö ratsastamaan?" Vastasin, "En tiedä vielä mitä teen, mutta eiköhän se selviä kohta, kun kuuntelen hevostani ja jos se haluaa laskea minut selkäänsä, saatan ratsastaakkin" Tyttö katsoi minua silmiin ja kysyi "Voinko tulla katsomaan, koska minäkin haluan oppia kouluttamaan ja käsittelemään hevosia, niin kuin sinä"
Aidan raosta katsoi pieni tyttö ja koin painetta tilanteesta, jossa olin suurena esimerkkinä. Hetken päästä, kuitenkin tyttö huusi meille " Ihana, se on ihana, kuinka se on noin kiltti? Sen täytyy olla tosi viisas hevonen, kun siitä on tullut noin mahtava!" Adjektiivien runsaus, täynnä positiivisuutta ja näkökanta hevoseen oli muuttunut vain 30 minuutissa. Lopuksi kuulin tytön suusta vielä, että "olisipa minullakin tuollainen hevonen".
Siihen hetkeen oli helppo jäädä..Se on minun hevonen ja katsoin hevostani suurella kunnioituksella ja rakkaudella.."niin se on, se on hieno hevonen, varmasti yksi hienoimmista".
Mahdollisuuksia on juuri nin paljon, kuin annamme ja ei pitäisi ikinä ajatella huomisen olevan kuin tämän päivä, seuraavan viikon olevan, kuin viikkoja myöhemmin. Oppia ja oivallusta tapahtuu yleensä eniten silloin, kun emme huomaa tekevämme juuri mitään ja juuri kun luulit, ettei tästä ole tietä eteen se ilmestyykin sinulle, jos maltat antaa aikaa sen näkyä, tuntua, tulla.
Tuo pieni tyttö oli oiva esimerkki siitä, kuinka voimme itse vaikuttaa ja olla esimerkkinä. Luoda parempaa tulevaisuutta eläimille. Ajattele jos tuo tyttö jakaa edes yhdelle ystävälleen minun kertomani, mihin se voi viedä?
Huomaa hetket joissa voit vaikuttaa pienellä teolla, sanoilla. Milloin olet esimerkkinä toiselle ja milloin tarvitset johdatusta oikeaan itse.
Hevosen luokse kun menee ja hetken on sille läsnä, se johdattaa vasmasti oikeaan suuntaan sinut. Aikaa on annettava niin paljon kuin tarvitsee ja ei tule olla itselleen, ei myöskään hevoselleen turhan kova, ankara, malttamaton. Opeta ensin, pyydä sitten, käskeä ehdit myöhemmin.
Muista pyytäessäsi, että kaikki kiteytyy yhteen askeleeseen, jos se on tuntuu oikealle, laske paine pois ja anna itsellesi ja hevosellesi aikaa oivaltaa ja tuntea oikea tie. On tärkeää koota asiat paloista ja summata ne sitten yhteen, kun siltä tuntuu. Rajojaankin tulee kokeilla, hevonenkin kokeilee, anna sen olla vapauttavaa, äläkä tuomitse liikaa ajaen itseäsi kauemmaksi hevosesta. Voit näyttää suuntaa, mutta muista että ihan kuin sinunkin, hevosen tulee myös löytää tiensä itse.
Nousin tämän hevosen selkään eilen illalla ja maneesi oli hiljainen. Se kokeile ensin ja kysyi tietäkin, minä kerroin ja laskin ohjat yhteen käteen ja annoin hevosen kuljettaa minua. Hetki jossa me menimme yhdessä, ensimmäinen aito, hiljainen, luottamusta täynnä. Tämän tunteen saatoin tallentaa itselleni, koska annoin sille aikaa ja huomasin, olin läsnä hevoselleni ja se vastasi.
Pysähdyin, "Hieno hevonen" . Nyt olin päässyt lähelle ja päästänyt, en malttanut olla pysähtymättä kävellessäni talliin ja vielä silittäen hevostani kehujen kera. Hevonen oli yllättynyt tästä, mutta niin olin minäkin!
"There is just a good days and the better ones"
-Rick LeMay-
 |
| Maaliskuu 2011, hieno hevonen, hieno hetki. |
Mukavia ja antoisia hevostelu hetkiä! :)
anna
maanantai 14. marraskuuta 2011
Teidän puolella.
Ihana ja antoisa viikonloppu takana.
Pääsin kuin pääsinkin Revonlahdelle Katjan luokse :) Ja onneksi lähdin vaikka voin kertoa ettei varmaan ikinä ole ollut niin vaivalloista pelkkä lähteminen. Meinasin perua ihan viime tingassa, koska selkä oli kipeä ja olin niin äärettömän väsynyt. Perille päästyä, totesin kuitenkin nopeasti itselleni, että onneksi tulin.
Jo heti ensimmäisenä iltana, oli ihana kokemus ratsastaa porukassa, ratsastaa yhdessä. Kukaan ei ollut ns. opettajan roolissa vaan kaikki olivat pikimmiten hevostensa kanssa harrastamassa.
Oli ihmeellistä kiivetä varovaisesti hevosen selkään, mielessä että sattuukohan minuun kohta..Kipu oli hävinnyt hevosen selässä ja mikään liike ei tuntunut kivuliaalta, päästin kivusta irti. Saatoin vain ihmetellä, kuinka totta kaikki ajatukseni irti päästämisestä oli, koin sen nyt todentotta itse. Annoin hevoseni parantaa minut ja se paransi.
Lauantai aamuna lähdimme Ouluun tutustumaan Reikin parantavaan maailmaan KuuKorento nimiseen paikkaan. Kurssi oli erittäin antoisa ja ihaninta oli vain olla. Suosittelen kaikille, joita yhtään kiinostaa itsensä henkinen kehitys ja hyvinvointi. Kiitokset vetäjälle.
Nautimme toistemme ajatuksista ja seurasta. Illalla otimme hevoset ajan kanssa ja aikaa tosiaan vierähtikin kolmatta tuntia, aika meni niin nopeasti että se tuntui kadonneen jonnekkin..
Katja avasi taas opin aarteita ja neuvoi kädestä pitäen, minäkin tarvitsin sitä enemmän kuin koskaan.
Hevonen parantui hetki hetkeltä ja saatoin tuntea illan päätteeksi, kuinka tarpeeseen kaikki oli tullut, minulle, hevoselleni.
Ilta muuttui yöksi ja istuimme pitkään yhdessä ja Katja avasi syvemmälle teitä hevosen luokse. Saunan jälkeen kello taisi olla lähempänä kahta yöllä, kun sammutin valon.
Sunnuntai aamu oli kirkkaampi ja menimme maneesille hevostemme kanssa. Katja kävi hevosia läpi ja neuvoi minulle miten jatkan itse, kuinka hoidan hevoseni omilla käsilläni kuntoon jatkossa. Ratsastin hevostani ja pian kyyneleet tipahtivat poskilleni, pysähdyin ja huokasin.. Enkä tiedä voinko sanoa ettei ole koskaan tuntunut niin hyvälle, olla hevosen selässä, tuntea oma ja hevosen tasapaino. Mutta tämä oli ehdottomasti yksi niistä hienoista hetkistä ja kertoja joita on vaikea sanoin kuvailla <3
Minun pitää uskaltaa edelleen enemmän olla minä.
Luottaa ja malttaa kuunnella omia vaistojani.
Antaa hetki aikaa tiedolle tulla.
"Olen teidän puolella" nämä sanat jää soimaan ajatuksiini ja tekemiisini, vielä pitkäksi aikaan, kiitos Katja ajastasi ja ajatuksien jakamisesta.
Anna
Pääsin kuin pääsinkin Revonlahdelle Katjan luokse :) Ja onneksi lähdin vaikka voin kertoa ettei varmaan ikinä ole ollut niin vaivalloista pelkkä lähteminen. Meinasin perua ihan viime tingassa, koska selkä oli kipeä ja olin niin äärettömän väsynyt. Perille päästyä, totesin kuitenkin nopeasti itselleni, että onneksi tulin.
Jo heti ensimmäisenä iltana, oli ihana kokemus ratsastaa porukassa, ratsastaa yhdessä. Kukaan ei ollut ns. opettajan roolissa vaan kaikki olivat pikimmiten hevostensa kanssa harrastamassa.
Oli ihmeellistä kiivetä varovaisesti hevosen selkään, mielessä että sattuukohan minuun kohta..Kipu oli hävinnyt hevosen selässä ja mikään liike ei tuntunut kivuliaalta, päästin kivusta irti. Saatoin vain ihmetellä, kuinka totta kaikki ajatukseni irti päästämisestä oli, koin sen nyt todentotta itse. Annoin hevoseni parantaa minut ja se paransi.
Lauantai aamuna lähdimme Ouluun tutustumaan Reikin parantavaan maailmaan KuuKorento nimiseen paikkaan. Kurssi oli erittäin antoisa ja ihaninta oli vain olla. Suosittelen kaikille, joita yhtään kiinostaa itsensä henkinen kehitys ja hyvinvointi. Kiitokset vetäjälle.
Nautimme toistemme ajatuksista ja seurasta. Illalla otimme hevoset ajan kanssa ja aikaa tosiaan vierähtikin kolmatta tuntia, aika meni niin nopeasti että se tuntui kadonneen jonnekkin..
Katja avasi taas opin aarteita ja neuvoi kädestä pitäen, minäkin tarvitsin sitä enemmän kuin koskaan.
Hevonen parantui hetki hetkeltä ja saatoin tuntea illan päätteeksi, kuinka tarpeeseen kaikki oli tullut, minulle, hevoselleni.
Ilta muuttui yöksi ja istuimme pitkään yhdessä ja Katja avasi syvemmälle teitä hevosen luokse. Saunan jälkeen kello taisi olla lähempänä kahta yöllä, kun sammutin valon.
Sunnuntai aamu oli kirkkaampi ja menimme maneesille hevostemme kanssa. Katja kävi hevosia läpi ja neuvoi minulle miten jatkan itse, kuinka hoidan hevoseni omilla käsilläni kuntoon jatkossa. Ratsastin hevostani ja pian kyyneleet tipahtivat poskilleni, pysähdyin ja huokasin.. Enkä tiedä voinko sanoa ettei ole koskaan tuntunut niin hyvälle, olla hevosen selässä, tuntea oma ja hevosen tasapaino. Mutta tämä oli ehdottomasti yksi niistä hienoista hetkistä ja kertoja joita on vaikea sanoin kuvailla <3
Minun pitää uskaltaa edelleen enemmän olla minä.
Luottaa ja malttaa kuunnella omia vaistojani.
Antaa hetki aikaa tiedolle tulla.
"Olen teidän puolella" nämä sanat jää soimaan ajatuksiini ja tekemiisini, vielä pitkäksi aikaan, kiitos Katja ajastasi ja ajatuksien jakamisesta.
Anna
perjantai 11. marraskuuta 2011
Kipu.
Kipu, henkinen ja fyysinen. Olen kokenut molempia ja koen. Kuulen kuinka ihmiset kokevat omassa elämässään, erilaisten asioiden siivittämänä. Kipu voi olla raskas taakka kantaa ihmisen, niin eläimenkin. Minun kipuni ei ole niin tärkeä, ajatteletko sinä koskaa niin, minä ainakin. Voinko kertoa valittamatta, että minuun sattuu tai kipuni on henkisen väsymyksen aikaansaannnos? Kuka ehtisi kuunnella, kun kerron ja pitääkö hän kertomaani aitona, minuna.
Tuenko minä käytökselläni tai ajatuksillani omaa tai muiden kipua vahvistaen?
Aloitanko aamuni, kertomalla itselleni, että olen kipeämpi kuin eilen, vain toteanko kivun olevan menossa jo minusta pois? Pidänkö minä kivusta kiinni?
Huomaan itsessäni, että toisinaan takerrun "olemattomaan" henkiseenkipuun ja on vaikea päästää siitä tunteesta irti. Toissapäivänä kipu kuitenkin pysäytti minut fyysisesti ja vihlaisu tuntui aidommalta, kuin koskaan. Polvet putosivat alta, mutta en päästänyt satulasta irti, vaan nostin sen kivusta huolimatta ja toiseen käteen nappasin vielä muutamat suitset. Miksi en pysähtynyt? Ajattelinko, että jos jatkan sitä mitä olin tekemässä, inhottava tunne menee ohi, olen niinkuin en huomaisikaan..
Vai olenko jo oppinut sietämään liikaa, oliko se varoitus vai herätys?
Kipu voi varoittaa tulevasta tai sitten se voi herättää meidät ajattelemaan.
Henkinen kipu pitäisi aina tunnistaa ajoissa ja käsitellä se yhtä vähättelemättä, kuin fyysinenkin.
Miksi kivun pitää usein olla fyysinen ennenkuin voimme antaa itsellemme aikaa parantua ja vahvistua?
Olen käynyt matkaani ja kokenut henkisen minäni olleen vahva ja välillä hyvin väsynyt ja voimaton.
Kuitenkin olen nähnyt ne molemmat ja tiedän miltä minusta tuntuu, jos olen väsynyt ja kun olen elämäni voimissa.
Lähelläni on tapahtunut paljon kipeitä asioita ja olen huomannut ottavani niitä harteilleni taas..ehkä enemmän kuin jaksan kantaa. Päästän irti toisesta ja otan tilalle uuden.
Ihminen voi tuntea myös tarvetta pitää kivusta kiinni ja monesti annan itse siihen vielä "kainalosauvat". Eräs ihminen totesi sanoneen ystävälleen hänen kertoessaan masennuksestaan, että "Miksi sinä et päästä pahasta olosta irti? Miksi haluat pitää kiinni siitä, minä en aio tukea sinun pahaa oloasi". Olen miettinyt tuon sanomaa monesti ja todennut sen auttavan, vaikka se voi olla aluksi vaikeasti avautuva.
Pelkkä ajatus siitä, että voisi päästä irti pahasta olosta ja kivusta auttaa minua.
Otan kivun vakavasti, mutta en haudo sitä itsessäni. Selvitän syyt ja kerron miltä minusta tuntuu.
Jos kuulija ei osaa suhtauta kertomaani, en väritä mielikuvituksellani tarinaa, vaan jatkan eteenpäin.
Tärkeintä on, että olen sanonut itselleni ääneen.
Eilen olin vihoissani kivulleni ja etten voisikaan lähteä reenaamaan hevoseni kanssa. Tätä viikonloppua oli suunniteltu monta kuukautta ja jouduin laittamaan viestiä Katjalle, että en ole kunnossa, tuskin ratsastan.
Tänä aamuna heräsin ja totesin, että selkä ei ole niin kipeä, ettenkö voisi lähteä nauttimaan omasta ajastani. Pakata mukaan oman maanpäällisen henkiolentoni, hevoseni.
Voimaantua taas ihmisistä ja eläimistä ympärilläni.
Antaa hevoseni hoitaa minua.
Tunnen kivun, mutta en anna sen hallita tunteitani.
Hyväksyn, en aliarvio.
Kuuntelen.
Toivun.
Kipeässä tekstissäkin, oli toivo ja olenkin vahva sen jakaessani. Olen kasvanut kivustani.
Ihanaa ja antoisaa viikonloppu kaikille.
Anna
Tuenko minä käytökselläni tai ajatuksillani omaa tai muiden kipua vahvistaen?
Aloitanko aamuni, kertomalla itselleni, että olen kipeämpi kuin eilen, vain toteanko kivun olevan menossa jo minusta pois? Pidänkö minä kivusta kiinni?
Huomaan itsessäni, että toisinaan takerrun "olemattomaan" henkiseenkipuun ja on vaikea päästää siitä tunteesta irti. Toissapäivänä kipu kuitenkin pysäytti minut fyysisesti ja vihlaisu tuntui aidommalta, kuin koskaan. Polvet putosivat alta, mutta en päästänyt satulasta irti, vaan nostin sen kivusta huolimatta ja toiseen käteen nappasin vielä muutamat suitset. Miksi en pysähtynyt? Ajattelinko, että jos jatkan sitä mitä olin tekemässä, inhottava tunne menee ohi, olen niinkuin en huomaisikaan..
Vai olenko jo oppinut sietämään liikaa, oliko se varoitus vai herätys?
Kipu voi varoittaa tulevasta tai sitten se voi herättää meidät ajattelemaan.
Henkinen kipu pitäisi aina tunnistaa ajoissa ja käsitellä se yhtä vähättelemättä, kuin fyysinenkin.
Miksi kivun pitää usein olla fyysinen ennenkuin voimme antaa itsellemme aikaa parantua ja vahvistua?
Olen käynyt matkaani ja kokenut henkisen minäni olleen vahva ja välillä hyvin väsynyt ja voimaton.
Kuitenkin olen nähnyt ne molemmat ja tiedän miltä minusta tuntuu, jos olen väsynyt ja kun olen elämäni voimissa.
Lähelläni on tapahtunut paljon kipeitä asioita ja olen huomannut ottavani niitä harteilleni taas..ehkä enemmän kuin jaksan kantaa. Päästän irti toisesta ja otan tilalle uuden.
Ihminen voi tuntea myös tarvetta pitää kivusta kiinni ja monesti annan itse siihen vielä "kainalosauvat". Eräs ihminen totesi sanoneen ystävälleen hänen kertoessaan masennuksestaan, että "Miksi sinä et päästä pahasta olosta irti? Miksi haluat pitää kiinni siitä, minä en aio tukea sinun pahaa oloasi". Olen miettinyt tuon sanomaa monesti ja todennut sen auttavan, vaikka se voi olla aluksi vaikeasti avautuva.
Pelkkä ajatus siitä, että voisi päästä irti pahasta olosta ja kivusta auttaa minua.
Otan kivun vakavasti, mutta en haudo sitä itsessäni. Selvitän syyt ja kerron miltä minusta tuntuu.
Jos kuulija ei osaa suhtauta kertomaani, en väritä mielikuvituksellani tarinaa, vaan jatkan eteenpäin.
Tärkeintä on, että olen sanonut itselleni ääneen.
Eilen olin vihoissani kivulleni ja etten voisikaan lähteä reenaamaan hevoseni kanssa. Tätä viikonloppua oli suunniteltu monta kuukautta ja jouduin laittamaan viestiä Katjalle, että en ole kunnossa, tuskin ratsastan.
Tänä aamuna heräsin ja totesin, että selkä ei ole niin kipeä, ettenkö voisi lähteä nauttimaan omasta ajastani. Pakata mukaan oman maanpäällisen henkiolentoni, hevoseni.
Voimaantua taas ihmisistä ja eläimistä ympärilläni.
 | ||
| Kivusta voi syntyä jotain ihanaakin ja positiivista. |
Antaa hevoseni hoitaa minua.
Tunnen kivun, mutta en anna sen hallita tunteitani.
Hyväksyn, en aliarvio.
Kuuntelen.
Toivun.
Kipeässä tekstissäkin, oli toivo ja olenkin vahva sen jakaessani. Olen kasvanut kivustani.
Ihanaa ja antoisaa viikonloppu kaikille.
Anna
perjantai 4. marraskuuta 2011
Antaumusta ja vaivannäköä.
Syksy jatkuu vain, ihanan lämpimiä öitä ja päiviä meille antaen. Pimeys on iltaisin käsinkosketeltavissa, yhtenä iltana luulin kadottaneeni auton ja vinkan, niin pimeää oli :)
Tunnit Isolan tiloissa on startanneet kevyin mielin ja ihanaa tehdä töitä itselleen ja omilla hevosilla. Hevoset ovat tarjonneet elämyksiä ja oppia, jokaisella selkään istuneelle. Ihanaa on ollut myös, että ihmiset ovat vaivautuneet omien hevostensa kanssa mukaan, mistä lähtikin ajatus päässäni...
"Kulttuuri eroja" Olen miettinyt, että kuinkakohan ravipuolenväki jaksaa monta kertaa viikossakin, pakata hevosen vermeineen autoon ja suunnata kohti hiittipolkuja tai raviratoja? Meilläkin oma isäntä lähtee kolme kertaa viikossa, kuin kutsumuksen saaneena pihasta, kärryt vinkkaan sidottuna.
Antaumusta ja vaivannäköä, mutta tulee aina hymyssäsuin kotia ja kertoo että kyllähän taas kannatti!
Nyt kun tallissamme on ravihevosen alku Vihtori, olen saanut seurata raviharrastamista erittäin läheltä uudestaan ja osallistunut pyydettäessä hiittireissuihin ja ravimatkoihin. Ravimaailman väki ei pidä itsestään selvyytenä, sitä että hevonen pärjää ja kehittyy ilman kovaa työtä..ja se joka luule, että voi mennä starttiin ajamattomalla hevosella, huomaa erehtyneensä pian. Toki luonnonlahjakkuuksiakin löytyy, joita me sitten ihmetellään, että miten ihmeessä tuokin menee, vaikkei sillä mitään ole tehty?! Tehty mitään? On se kuitenkin aisojen välissä ollut ainakin muutaman kerran viikossa, muttei seitsemänä päivänä viikossa. Pidetään täsmällistä päiväkirjaa ja klinikoilla käydään useasti, ihan vain tsekkauksessa, että hevonen on ok ja eläinlääkäri antaa luvan startata. Hierotetaan ja pliistrataan, viimeiset käynnit talliin voivat olla keskiyön aikaan ja silloin mitataan vielä lämpö.
Ihanan neuroottista ja tarkoitan sillä hyvää. Hevonen joutuu äärisuorituksiin starteissa, sen tulee olla kunnossa!
Ruokinta on myös oma lajinsa ravihevosille, olen soittanut ties kuinka monta puhelua ystävälleni ja ravihevosemme toiselle omistajalle, "Kannattaako antaa sitä, kun se saa jo tätä ja jos annan tämän verran, riittääkö se pelkästään, vai ostetaanko lisäksi sitä toista vielä? Luotan mielelläni ihmiseen, jota arvostan ja tiedän hänelle raviharrastuksen olevan elämän yksi tärkeimmistä kulmakivistä. Minä kun olen sitä sorttia, että nakkaan kouransilmällä vähän kauraa ja perään toisen ohrasäkistä, joskus jos innostun saatan muutaman napikan heittää joukkoon..ihan maun vuoksi :)
Varusteet, joillakin saattaa olla vielä vanhanmallin kärryt ja valjaat, mutta ne on jo harvinaisempi näky. Pikalukkoa ja neonpreniä, aikaa otetaan hienoilla uusilla timereilla , joista näkee myös huippunopeudet ja lenkkien pituudet..hmm.olisikohan sellainen "taimeri" myös ratsuväelle, josta näkisi montako taivusta pitää vielä tehdä ja mikä on spinin huippunopeus :)
Huomaan heitteleväni miehelleni, että "silloin, kun minulla oli ravihevonen", ja sitten mieheni palauttaa minut maan pinnalle, että "Ai!, se suomenhevonen, joka vei sinua kiitolaukkaa raviradalla, melkonen ravuri tosiaan!"
Ajat ovat muuttuneet, totta tosiaan, kuitenkin yksi on pysynyt suht vakiona.
Samalla lailla kuin minäkin "reenasin" omaa laukkuriani miltein 10 vuotta sitten, kirjaa pitäen ja jalkoja letkuttaen, naama kurassa. Ravinkansa suhtautuu samalla kurinalaisuudella ravihevosen reenaukseen/koulutukseen tänä päivänä.
Tieto on lisääntynyt hevosen hyvinvoinnin puolesta ja toisinaan joku uskaltautuu antaa minun pyöritellä narua ravihevosensa "jumppaamiseksi". Minua huvittaa, mutta tiedän, että on maneerit on lujassa ja mietin miten luonnollinenhevosmiestaito saataisiin "rantautettua" kaikkien hevosenomistajien tietoisuuteen.
Enkä voi kieltää, kuinka hienolta tuntuu ravipaikalla taluttaa hevosta, joka tietää minun tilani ja teenkin tietoisesti niin ,että kierrän vielä toisenkin kierroksen katosten ympäri ;)
Jos kuuntelet oikein tarkkaan, voit kuulla kuinka ravimies toteaa, ronskisti ystäväänsä taputtaen,
"HIENO HEVONEN!
Muistetaan, että hevonen on vain hevonen päivän päätteeksi, oli laji mikä tahansa.
Ja otetaan vastuu vain omasta, autetaan pyydettäessä ja uskotaan että jokainen voi oppia virheistään ja annetaan uusi mahdollisuus..myös itsellemme.
Jokaisessa virheessä, on kasvunpaikka.
Anna
Tunnit Isolan tiloissa on startanneet kevyin mielin ja ihanaa tehdä töitä itselleen ja omilla hevosilla. Hevoset ovat tarjonneet elämyksiä ja oppia, jokaisella selkään istuneelle. Ihanaa on ollut myös, että ihmiset ovat vaivautuneet omien hevostensa kanssa mukaan, mistä lähtikin ajatus päässäni...
"Kulttuuri eroja" Olen miettinyt, että kuinkakohan ravipuolenväki jaksaa monta kertaa viikossakin, pakata hevosen vermeineen autoon ja suunnata kohti hiittipolkuja tai raviratoja? Meilläkin oma isäntä lähtee kolme kertaa viikossa, kuin kutsumuksen saaneena pihasta, kärryt vinkkaan sidottuna.
Antaumusta ja vaivannäköä, mutta tulee aina hymyssäsuin kotia ja kertoo että kyllähän taas kannatti!
Nyt kun tallissamme on ravihevosen alku Vihtori, olen saanut seurata raviharrastamista erittäin läheltä uudestaan ja osallistunut pyydettäessä hiittireissuihin ja ravimatkoihin. Ravimaailman väki ei pidä itsestään selvyytenä, sitä että hevonen pärjää ja kehittyy ilman kovaa työtä..ja se joka luule, että voi mennä starttiin ajamattomalla hevosella, huomaa erehtyneensä pian. Toki luonnonlahjakkuuksiakin löytyy, joita me sitten ihmetellään, että miten ihmeessä tuokin menee, vaikkei sillä mitään ole tehty?! Tehty mitään? On se kuitenkin aisojen välissä ollut ainakin muutaman kerran viikossa, muttei seitsemänä päivänä viikossa. Pidetään täsmällistä päiväkirjaa ja klinikoilla käydään useasti, ihan vain tsekkauksessa, että hevonen on ok ja eläinlääkäri antaa luvan startata. Hierotetaan ja pliistrataan, viimeiset käynnit talliin voivat olla keskiyön aikaan ja silloin mitataan vielä lämpö.
Ihanan neuroottista ja tarkoitan sillä hyvää. Hevonen joutuu äärisuorituksiin starteissa, sen tulee olla kunnossa!
Ruokinta on myös oma lajinsa ravihevosille, olen soittanut ties kuinka monta puhelua ystävälleni ja ravihevosemme toiselle omistajalle, "Kannattaako antaa sitä, kun se saa jo tätä ja jos annan tämän verran, riittääkö se pelkästään, vai ostetaanko lisäksi sitä toista vielä? Luotan mielelläni ihmiseen, jota arvostan ja tiedän hänelle raviharrastuksen olevan elämän yksi tärkeimmistä kulmakivistä. Minä kun olen sitä sorttia, että nakkaan kouransilmällä vähän kauraa ja perään toisen ohrasäkistä, joskus jos innostun saatan muutaman napikan heittää joukkoon..ihan maun vuoksi :)
Varusteet, joillakin saattaa olla vielä vanhanmallin kärryt ja valjaat, mutta ne on jo harvinaisempi näky. Pikalukkoa ja neonpreniä, aikaa otetaan hienoilla uusilla timereilla , joista näkee myös huippunopeudet ja lenkkien pituudet..hmm.olisikohan sellainen "taimeri" myös ratsuväelle, josta näkisi montako taivusta pitää vielä tehdä ja mikä on spinin huippunopeus :)
Huomaan heitteleväni miehelleni, että "silloin, kun minulla oli ravihevonen", ja sitten mieheni palauttaa minut maan pinnalle, että "Ai!, se suomenhevonen, joka vei sinua kiitolaukkaa raviradalla, melkonen ravuri tosiaan!"
 |
| Ystäviä ja elämän kulmakiviä <3 |
Samalla lailla kuin minäkin "reenasin" omaa laukkuriani miltein 10 vuotta sitten, kirjaa pitäen ja jalkoja letkuttaen, naama kurassa. Ravinkansa suhtautuu samalla kurinalaisuudella ravihevosen reenaukseen/koulutukseen tänä päivänä.
Tieto on lisääntynyt hevosen hyvinvoinnin puolesta ja toisinaan joku uskaltautuu antaa minun pyöritellä narua ravihevosensa "jumppaamiseksi". Minua huvittaa, mutta tiedän, että on maneerit on lujassa ja mietin miten luonnollinenhevosmiestaito saataisiin "rantautettua" kaikkien hevosenomistajien tietoisuuteen.
Enkä voi kieltää, kuinka hienolta tuntuu ravipaikalla taluttaa hevosta, joka tietää minun tilani ja teenkin tietoisesti niin ,että kierrän vielä toisenkin kierroksen katosten ympäri ;)
Jos kuuntelet oikein tarkkaan, voit kuulla kuinka ravimies toteaa, ronskisti ystäväänsä taputtaen,
"HIENO HEVONEN!
 |
| Loistava hetki, ennen starttia <3 |
Muistetaan, että hevonen on vain hevonen päivän päätteeksi, oli laji mikä tahansa.
Ja otetaan vastuu vain omasta, autetaan pyydettäessä ja uskotaan että jokainen voi oppia virheistään ja annetaan uusi mahdollisuus..myös itsellemme.
Jokaisessa virheessä, on kasvunpaikka.
Anna
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Askeleita oman äärellä.
Hieno viikonloppu takana, opintiellä.
Ilmajoki tarjosi loistavat puitteet opiskelulle, kauniit Etelä-Pohojalaaset maisemat ja erittäin korkea taso. Ensimmäiset askeleet sosiaalipedagogian mailmaan otettu ja se tuntui kovin omalta. Tulen oppimaan myös opiskelutovereiltani varmasti paljon, sillä sakki oli sen verta kirjavaa ja rautaisia ammattilaisia täynnä koko luokkahuone. Jouduin tutkiskelemaan itseäni todella ja tuomaan omat heikkoteni itselleni eteeni, jotta voin kasvaa ihmisenä, opettajana, opiskelijana. Erillaisuus on arvokasta ja myös minä yritän pitää kiinni noista sanoista, jotka olen teillekkin aikaisemmin jakanut.
Rickin kurssi oli taas aivan upea ja kun pääsin kotia, olin pakahtua omasta rohkeudestani..olenko minä sittenkin rohkea, jos tarvitaan? On mahtavaa antaa itsensä niin taitavan ja voimakkaan auktoriteetin käsiin. Eräs nainen teki liikkeen kädellä, jossa hän nosti minulle hattua kuvainnollisesti. Kiitos sinulle siitä, et varmastikkaan arvannut kuinka suuren ilon sen minulle tuotti.
Arvostetaan toisiemme töitä ja tekoja, antaa tekojen puhua puolestaan. Sanotaan kiitos ja arvostus ääneen.
On hienoa huomata kuinka paljon voimme itsellemme luvata ja jopa pitää niistä kiinni, jos todella tarvitsemme sitä mitä olemme itsellemme luvanneet. Tämä kirjoitukseni oli ensimmäinen askel oikeaan suuntaan ja kiitos edelleen voimaantumisesta loppu kesän kurssilaisille, meillä oli hienoja hetkiä Revonlahdella, Katjan ja Johannan hyvisä käsissä.
Lupaus,
Minä haluan seistä omilla jaloillani ja arvostaa itseäni, kehoani ja kaikkea ympärillä olevaa, luontoa, ihmisiä.
Otan ihmiset vastaan ihmisinä ja eläimet eläiminä.
En kanna harteillani asioita, joille en mahda juuri nyt mitään ja annan ajan olla minussa.
Annan itselleni luvan tuntea myös pahaa oloa, mutta muistan myös päästää siitä irti.
Jos haluan olla onnellinen, OLEN.
Voimaantunut, hevosista, ihmisistä.
Tämän tekstin bonggasin Katjan teksteistä ja se sopii erittäin hyvin tähän hetkeen ja sinetöi myös minun päätökseni ja lupaukseni olla ja saada olla onnellinen.
"Aikasi on rajattua, joten älä tuhlaa sitä elämällä jonkun muun elämää. Älä anna muiden ihmisten mielipiteiden peittää sinun omaa sisäistä ääntäsi. Ja tärkeimpänä: Ole rohkea ja seuraa sydäntäsi ja vaistojasi - ne tietävät jo, millaiseksi sinä todella haluat tulla. Kaikki muu on toissijaista."
-Steve Jobs-
Yllättynyt omasta rohkeudesta,
Anna
Ilmajoki tarjosi loistavat puitteet opiskelulle, kauniit Etelä-Pohojalaaset maisemat ja erittäin korkea taso. Ensimmäiset askeleet sosiaalipedagogian mailmaan otettu ja se tuntui kovin omalta. Tulen oppimaan myös opiskelutovereiltani varmasti paljon, sillä sakki oli sen verta kirjavaa ja rautaisia ammattilaisia täynnä koko luokkahuone. Jouduin tutkiskelemaan itseäni todella ja tuomaan omat heikkoteni itselleni eteeni, jotta voin kasvaa ihmisenä, opettajana, opiskelijana. Erillaisuus on arvokasta ja myös minä yritän pitää kiinni noista sanoista, jotka olen teillekkin aikaisemmin jakanut.
Rickin kurssi oli taas aivan upea ja kun pääsin kotia, olin pakahtua omasta rohkeudestani..olenko minä sittenkin rohkea, jos tarvitaan? On mahtavaa antaa itsensä niin taitavan ja voimakkaan auktoriteetin käsiin. Eräs nainen teki liikkeen kädellä, jossa hän nosti minulle hattua kuvainnollisesti. Kiitos sinulle siitä, et varmastikkaan arvannut kuinka suuren ilon sen minulle tuotti.
Arvostetaan toisiemme töitä ja tekoja, antaa tekojen puhua puolestaan. Sanotaan kiitos ja arvostus ääneen.
On hienoa huomata kuinka paljon voimme itsellemme luvata ja jopa pitää niistä kiinni, jos todella tarvitsemme sitä mitä olemme itsellemme luvanneet. Tämä kirjoitukseni oli ensimmäinen askel oikeaan suuntaan ja kiitos edelleen voimaantumisesta loppu kesän kurssilaisille, meillä oli hienoja hetkiä Revonlahdella, Katjan ja Johannan hyvisä käsissä.
Lupaus,
Minä haluan seistä omilla jaloillani ja arvostaa itseäni, kehoani ja kaikkea ympärillä olevaa, luontoa, ihmisiä.
Otan ihmiset vastaan ihmisinä ja eläimet eläiminä.
En kanna harteillani asioita, joille en mahda juuri nyt mitään ja annan ajan olla minussa.
Annan itselleni luvan tuntea myös pahaa oloa, mutta muistan myös päästää siitä irti.
Jos haluan olla onnellinen, OLEN.
 |
| Ensimmäisiä yhteisiä askeleita, Onni & Minä |
Voimaantunut, hevosista, ihmisistä.
Tämän tekstin bonggasin Katjan teksteistä ja se sopii erittäin hyvin tähän hetkeen ja sinetöi myös minun päätökseni ja lupaukseni olla ja saada olla onnellinen.
"Aikasi on rajattua, joten älä tuhlaa sitä elämällä jonkun muun elämää. Älä anna muiden ihmisten mielipiteiden peittää sinun omaa sisäistä ääntäsi. Ja tärkeimpänä: Ole rohkea ja seuraa sydäntäsi ja vaistojasi - ne tietävät jo, millaiseksi sinä todella haluat tulla. Kaikki muu on toissijaista."
-Steve Jobs-
Yllättynyt omasta rohkeudesta,
Anna
Tunteja / Kursseja / Leirejä
Isolassa tunnit seuraavasti:
Ma, 20-21 TILAA
Ti, 20-21 sekä
21-22 TILAA
Ke, 20-21 sekä
21-22 TILAA
To, 20-21 TILAA
Kysele vapaista paikoista sekä ratsastuskorteista!
Mahdollisuus myös viikonloppuisin tunteihin!
VAKKAREILLE!!
* 5 kerran kortti 175e
* 10 kerran kortti 300e
(sis.alv.23% sekä mahd. laina hevosen)
***************************************************************************'
Junnujen Joululoman heppailuleiri 28.-29.12, Hirsikedon Tila.
-Ratsastusta 3krt
-Täysiylläpito
-Hoitohevonen
-Leirikisat/kaste
-Teoriaa
-Ratsastuksen videointia
Hinta. 200e sis.alv.23%
Ilmottautuminen viim. 25.11 mennessä!
Tervetuloa heppaileen!!
***************
Ma, 20-21 TILAA
Ti, 20-21 sekä
21-22 TILAA
Ke, 20-21 sekä
21-22 TILAA
To, 20-21 TILAA
Kysele vapaista paikoista sekä ratsastuskorteista!
Mahdollisuus myös viikonloppuisin tunteihin!
VAKKAREILLE!!
* 5 kerran kortti 175e
* 10 kerran kortti 300e
(sis.alv.23% sekä mahd. laina hevosen)
***************************************************************************'
Junnujen Joululoman heppailuleiri 28.-29.12, Hirsikedon Tila.
-Ratsastusta 3krt
-Täysiylläpito
-Hoitohevonen
-Leirikisat/kaste
-Teoriaa
-Ratsastuksen videointia
Hinta. 200e sis.alv.23%
Ilmottautuminen viim. 25.11 mennessä!
Tervetuloa heppaileen!!
***************
***************************************************************
tiistai 18. lokakuuta 2011
maanantai 17. lokakuuta 2011
Rick LeMayn valmennus, Isolan Tila/Tyrnävä 26.-27.10
Ratsastuspaikkoja vielä jälellä!! Kurssi hinta 200e / 4h ratsastusta tai 120e/2h.
Lisä infoa kurssista/aikatauluista/ilmottautumiset p. 040 7161016 Isola Piia.
Kuunteluoppilaat 5e/pv
Kaikki paikalle oppimaan! :)
Lisä infoa kurssista/aikatauluista/ilmottautumiset p. 040 7161016 Isola Piia.
Kuunteluoppilaat 5e/pv
Kaikki paikalle oppimaan! :)
Opintiellä.
Kiitos kaikille viikonlopun tuntilaisille ja varsinkin kauempaa matkanneille tupsujaloille :)
Palautteen saattelemana, alan pian järjestämään uutta päivää. On hienoa, että saamme käyttöömme tiloja, joissa voimme tehdä koko talven töitä hevosten kanssa ja nautiskella säällä kuin säällä.
Pulpetin takana lauantaina, Jenni Hakosalon ja Kari Vepsän luennolla/kurssilla.
Jenni oli kerrassaan loistava ja puhui täyttä asiaa hevosen hyvinvoinnista ja käyttäytymisestä.
Karin klinikka tulee jämään mieleeni erityisesti, kun mm. yksi vanhimmista Oululaisista ravimiehistä/hevoskasvattajista oli tullut paikalle, hevosensa kanssa.
Kari hoiti tilanteen ammattitaidolla ja arvostuksen miesten välillä saattoi nähdä katsojakin..minä ainakin.
Voi siis sanoa, että viikonloppu oli täynnä kunnon hevosmiestaitoja paperilla ja livenä :)
Tänä aamuna pihaani asteli kymmenkunta OAMK:n opiskelijaa, tutustumaan tilaamme, meihin ja hevosiin. Kerroin heille itsestäni ja työstäni, hevosalan hyvistä puolista ja myös siitä takin nurjasta puolesta. Halusin jättää ihmisille sellaisen käsityksen, että myös pienellä yrityksellä on sijansa, on vain löydettävä "oma juttunsa". Jäin miettimään heidän lähdettyään, että millaisen sanoman he kuulivat ja mitä oikestaan olin kertonut.
" Tärkein asia, pitäkää mielessä, jos hevosalalle kulkeudutte. Jokainen asiakas on numero yksi, jokainen ihminen/hevonen on yhtä tärkeä ja siihen tulee panostaa kaikella osaamisellaan ja taidoillaan mitä omaa.
Minä annan itsestäni kaiken, minkä sillä hetkellä pystyn/tiedän ja sen pitää riittää minulle.
Mikäli en riitä asiakkaalle ja en pysty hänen tarpeitaan täyttämään, se tulee huomata, myöntää, kertoa.
Ulkoista asioita jotka tiedät hoituvan toisella/muualla taidokkaammin, kuitenkaan itseäsi aliarvioimatta.
Se minkä annat joskus pois, jotta hyvä voisi kiertää, tulee monin kertaisesti takaisin.
Ole rehellinen itsellesi, älä roolita työtäsi. Ole oma itsesi, se kantaa pitemmälle.
Ihmiset huomaavat, jos et ole aidosti läsnä. Ole itsevarma, älä töykeä, usko asiaasi.
Ota apu vastaan, kun sitä tarjotaan ja tiedosta, että myös sinä voi antaa pienelläkin teolla toiselle paljon."
Lisäisin tähän vain sen, ettei antamisen tarvitse aina olla näkyvää materiaa, tekemistä.
Anna oman positiivisuuden näkyä ja vahvistaa myös muita.
Anna arvoa toisten yrityksille ja ajatuksille, vaikkei ne olisi omiisi rinnastettavissa.
Anna kaikkien olla erilaisia, sillä se on arvokasta ja niin kaikille riittää omansa.
Anna itsellesi, ihmisille, hevosille, asioille ympärilläsi mahdollisuus kasvaa.
Älä kiiruhda, vaan anna opille aikaa.
Annoin itse aikaa itselleni ja tavoitteilleni, pistin kaikkeni peliin hakemuksessani ja sain tiedon juuri, että pääsen opiskelemaan Sosiaali pedagogista hevostoimintaa ja taas tunnen olevani matkalla omaan suuntaani.
Se oli minulta ja koska olen innokas siteraamaan muiden hienoja tekstejä, ajatuksia, muistin myös tähän hetkeen erittäin sopivan.
" Why does it take a lifetime
To learn how to live a lifetime"
-Ray Hunt-
Anna
Palautteen saattelemana, alan pian järjestämään uutta päivää. On hienoa, että saamme käyttöömme tiloja, joissa voimme tehdä koko talven töitä hevosten kanssa ja nautiskella säällä kuin säällä.
Pulpetin takana lauantaina, Jenni Hakosalon ja Kari Vepsän luennolla/kurssilla.
Jenni oli kerrassaan loistava ja puhui täyttä asiaa hevosen hyvinvoinnista ja käyttäytymisestä.
Karin klinikka tulee jämään mieleeni erityisesti, kun mm. yksi vanhimmista Oululaisista ravimiehistä/hevoskasvattajista oli tullut paikalle, hevosensa kanssa.
Kari hoiti tilanteen ammattitaidolla ja arvostuksen miesten välillä saattoi nähdä katsojakin..minä ainakin.
Voi siis sanoa, että viikonloppu oli täynnä kunnon hevosmiestaitoja paperilla ja livenä :)
Tänä aamuna pihaani asteli kymmenkunta OAMK:n opiskelijaa, tutustumaan tilaamme, meihin ja hevosiin. Kerroin heille itsestäni ja työstäni, hevosalan hyvistä puolista ja myös siitä takin nurjasta puolesta. Halusin jättää ihmisille sellaisen käsityksen, että myös pienellä yrityksellä on sijansa, on vain löydettävä "oma juttunsa". Jäin miettimään heidän lähdettyään, että millaisen sanoman he kuulivat ja mitä oikestaan olin kertonut.
" Tärkein asia, pitäkää mielessä, jos hevosalalle kulkeudutte. Jokainen asiakas on numero yksi, jokainen ihminen/hevonen on yhtä tärkeä ja siihen tulee panostaa kaikella osaamisellaan ja taidoillaan mitä omaa.
Minä annan itsestäni kaiken, minkä sillä hetkellä pystyn/tiedän ja sen pitää riittää minulle.
Mikäli en riitä asiakkaalle ja en pysty hänen tarpeitaan täyttämään, se tulee huomata, myöntää, kertoa.
Ulkoista asioita jotka tiedät hoituvan toisella/muualla taidokkaammin, kuitenkaan itseäsi aliarvioimatta.
Se minkä annat joskus pois, jotta hyvä voisi kiertää, tulee monin kertaisesti takaisin.
Ole rehellinen itsellesi, älä roolita työtäsi. Ole oma itsesi, se kantaa pitemmälle.
Ihmiset huomaavat, jos et ole aidosti läsnä. Ole itsevarma, älä töykeä, usko asiaasi.
Ota apu vastaan, kun sitä tarjotaan ja tiedosta, että myös sinä voi antaa pienelläkin teolla toiselle paljon."
Lisäisin tähän vain sen, ettei antamisen tarvitse aina olla näkyvää materiaa, tekemistä.
Anna oman positiivisuuden näkyä ja vahvistaa myös muita.
Anna arvoa toisten yrityksille ja ajatuksille, vaikkei ne olisi omiisi rinnastettavissa.
Anna kaikkien olla erilaisia, sillä se on arvokasta ja niin kaikille riittää omansa.
Anna itsellesi, ihmisille, hevosille, asioille ympärilläsi mahdollisuus kasvaa.
Älä kiiruhda, vaan anna opille aikaa.
Annoin itse aikaa itselleni ja tavoitteilleni, pistin kaikkeni peliin hakemuksessani ja sain tiedon juuri, että pääsen opiskelemaan Sosiaali pedagogista hevostoimintaa ja taas tunnen olevani matkalla omaan suuntaani.
Se oli minulta ja koska olen innokas siteraamaan muiden hienoja tekstejä, ajatuksia, muistin myös tähän hetkeen erittäin sopivan.
" Why does it take a lifetime
To learn how to live a lifetime"
-Ray Hunt-
Anna
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Ensimmäinen.
Olen odottanut blogini valmistumista ja mieleeni on tullut paljon asioita, tapahtumia, onnellisia, surullisia joita ajattelin haluavani heti kirjoittaa teille jaettavaksi. Nyt kun tyhjä tila on edessäni, johon voisin kaiken ynnätä, en tiedä mistä alottaisin ja alottaisinko ollenkaan... Sen voin kertoa, että muutamassa kuukaudessa on tapahtunut paljon isoja asioita ja, että juuri nyt, tässä hetkessä tunnen olevani erittäin etuoikeutettu ja onnellinen perheestäni, ystävistäni, ihmisistä ja hevosista ympärilläni.
On aikoja jolloin en löydä, huomaa kaikkia kauniita asioita ympärilläni, mutta tänään annoin itseni olla itselleni tarpeeksi ja hevoseni riittää minulle. Metsieni marja, Hilla, mikä pieni suuri hevonen, kaiken sen hevos-ja ihmispaljouden keskellä totesin ensin itselleni, sitten ääneen, että "Kuinka kukaan voisi haluta enempää"
Mahdoton ylpeyden ja rakkauden, välittämisen tunne valtasi minut, ja minulla oli syytä olla ylpeä, minun ensimmäinen oma, kaunis, pieni hevosen alku <3
Tämän tekstin haluan jakaa teidän kanssa ja tämä teksti on puhutellut minua paljon..
" Olkoon rauha kanssasi. Luota, että olet juuri siellä, missä sinun täytyykin olla. Älä unohda loputtomia mahdollisuuksia, jotka syntyvät luottamuksesta itseesi ja toisiin. Käytä lahjojasi, jotka olet saanut ja anna eteenpäin rakkautta, jota Sinulle on annettu. Ole tyytyväinen itseesi juuri sellaisena kuin olet. Anna tämän tiedon tallentua kaikkiin soluihisi ja anna sielullesi vapaus laulaa, tanssia ja rakastaa. Tämä on meitä kaikkia varten."
-tuntematon-
Hirsikedon Hilla, kesä -2008
Syksyisin terveisin, Anna
On aikoja jolloin en löydä, huomaa kaikkia kauniita asioita ympärilläni, mutta tänään annoin itseni olla itselleni tarpeeksi ja hevoseni riittää minulle. Metsieni marja, Hilla, mikä pieni suuri hevonen, kaiken sen hevos-ja ihmispaljouden keskellä totesin ensin itselleni, sitten ääneen, että "Kuinka kukaan voisi haluta enempää"
Mahdoton ylpeyden ja rakkauden, välittämisen tunne valtasi minut, ja minulla oli syytä olla ylpeä, minun ensimmäinen oma, kaunis, pieni hevosen alku <3
Tämän tekstin haluan jakaa teidän kanssa ja tämä teksti on puhutellut minua paljon..
" Olkoon rauha kanssasi. Luota, että olet juuri siellä, missä sinun täytyykin olla. Älä unohda loputtomia mahdollisuuksia, jotka syntyvät luottamuksesta itseesi ja toisiin. Käytä lahjojasi, jotka olet saanut ja anna eteenpäin rakkautta, jota Sinulle on annettu. Ole tyytyväinen itseesi juuri sellaisena kuin olet. Anna tämän tiedon tallentua kaikkiin soluihisi ja anna sielullesi vapaus laulaa, tanssia ja rakastaa. Tämä on meitä kaikkia varten."
-tuntematon-
Syksyisin terveisin, Anna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)